Suomen orwellilaisesta laista {S}

Juuri nyt on muuan käräjäoikeus taas saanut aikaan päätöksen, jonka mukaan oli rikos sanoa, etteivät kaikki muslimit ole terroristeja, mutta kaikki terroristit kylläkin muslimeita.

Rikoksen nimike oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Normaalin, perinteisen kielenkäytön kannalta kyseinen väite saattaa olla epätarkka, kuten inhimilliset arviot usein ovat. Mitään kiihottamista ketään vastaan on siinä sen sijaan mahdotonta löytää. Tämä ehto täyttyisi vasta, mikäli suuri joukko ihmisiä (ehkäpä otoksella todettu enemmistö) todistaisi kiihottuneensa tai sen muuten voitaisiin osoittaa niin tehneen.

Oikeuden ratkaisu sotii siis tervettä järkeä vastaan eikä ole perinteisen kielenkäytön kannalta perusteltavissa. Onko se kuitenkin lain mukainen?Asiaa koskevaan lainsäädäntöön on takavuosina tehty muutos, jota voisi nimittää orwellilaiseksi. Pykälä kuuluu näin:

10 §
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lain mukaan siis joidenkin tietojen ja mielipiteiden pitämistä yleisön saatavilla nimitetään kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Tiedon tai mielipiteen on oltava luonteeltaan solvaava, uhkaava tai panetteleva. Kansanryhmän muodostavat muun muassa tietyn vakaumuksen omaavat henkilöt.
Tiedän, että on olemassa esimerkiksi lentävän spagettihirviön palvojia, vakaumuksellisia ilmastonmuutoksen ja holokaustin kieltäjiä ja niin edelleen.

Ovatko kaikki nämä yhtä lailla lainsäätäjän suojeluksessa, kuten sokean oikeuden periaate eli tasapuolisuus edellyttää? Entä miten tarkan täytyy tiedon tai mielipiteen olla, ettei sen esittäminen tai saatavilla pitäminen muuttuisi solvaukseksi tai panetteluksi?

Kiihottaminen on näköjään mahdollista ilman, että kehotettaisiin tekemään yhtään mitään tai edes puhuttaisiin kohteena olevan kansanryhmän ominaisuuksista kokonaisuutena. Kyseessä on kuminauhapykälä, jota voidaan käyttää lähes minkä tahansa mielipiteen ja jopa tiedon kriminalisoimiseen.
Nyt tuomion on tuottanut enemmän tai vähemmän tarkka tosiasialause, jossa nimenomaan sanoudutaan irti koko kansanryhmän asettamisesta samaan kategoriaan.

[Timo Vihavainen 5.1.2017 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Kiihotuslaki. Miehen puhe käräjäoikeuden päätöksestä viittaa siihen, että oikeuden mukaan kansanedustaja Teuvo Hakkarainen oli puhunut tuhmasti.]