Omasta mielestäni media ei tarvitse minkäänlaista valvontaa, puuttumista
eikä sensuuria. Tiedonvälitykseen tarkoitettujen viestimien tehtävänä
ei ole puuttua myöskään toimittajiensa näkemyksiin vaan mahdollistaa
niistä kertominen täysin avoimesti. Muutoin kyse ei ole todellisuudessa
vallitsevien mielipiteiden välittämisestä sellaisina kuin ne esiintyvät,
vaan valheellisesta salailusta, peittelystä ja propagandasta. Tuloksena
on vääristynyt kuva todellisuudesta ja vallitsevasta
mielipideympäristöstä.
Tämä valheessa elämisen vaatimus paitsi tukahduttaa
kansalaismielipiteitä ja yhteiskunnallisen totuuden etsintää, myös lyö
korvalle median omia toimintaedellytyksiä. ”Ylilyöntiin” viittaaminen ei
kelpaa kuritustoimien perusteeksi, sillä aikuiset ihmiset eivät kaipaa
lapsenvahteja, ja kuka määrittelee sen, mikä on ”ylilyönti”? Tällainen
vähäpätöiseltä näyttävä sananvapauden pois nakertaminen on itse asiassa
vaarallisempaa kuin suuret ja näyttävät sensuroinnit, sillä viattomien
kansalaisten lavastaminen ”rasisteiksi” vasta on todellinen
ihmisoikeusrikos!
[filosofi Jukka Hankamäki 18.11.2016 julkaisemassaan blogimerkinnässä Sananvapaus merihädässä,
jossa hän käsittelee suomalaisen median itsesääntelyelintä Julkisen
sanan neuvostoa (JSN) ja sen puheenjohtajaa Elina Grundströmiä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti