Ainoa kulttuuri, jonka amerikkalaiset todella jakavat, on kulutuskulttuuri. He samaistuvat toisiinsa yli rodullisten, etnisten ja sukupuolisten rajojen, koska rakastavat tuotteita, muusikoita, elokuvia ja televisiosarjoja, vaatemerkkejä ja urheiluseuroja. Kulutuskulttuuri voi luoda yhtä vahvan identiteetin kuin ne tuotteet, jotka ovat sen ylläpitäjinä. Jos ihmiset saisi yhtä omistautuneiksi maalleen kuin jotkut ovat Applen tuotteille, tuloksena olisi jotain kansallista kulttuuria muistuttavaa. Mutta nyt jakolinjat kulkevat Applen ja PC:n käyttäjien välillä samaan tapaan kuin demokraattien ja republikaanien, aseidenomistajien ja aseidenkieltäjien välillä.
Yhdysvaltojen asukkaat ovat niin syvästi ja niin monien kiistojen jakamia, että kansallinen identiteetti pirstoutuu. Kuten Sebastian Junger kirjoittaa viimeisimmässä kirjassaan Tribe, vastakkaisten puolten ihmiset eivät enää pidä toisiaan saman ryhmän jäseninä, jotka pyrkisivät yhteisymmärrykseen. He herjaavat toisiaan. Hän myös aivan oikein huomautti, että ”ihmiset, jotka puhuvat toisistaan halveksuen, tuskin pysyvät yhdessä kauaa”.
[Näin oli lausunut yhdysvaltalainen paha kirjailija Jack Donovan
Sarastus-verkkolehdessä 8.11.2016 julkaistussa kirjoituksessaan Kukaan ei tee Amerikasta suurta, joka oli kirjoitettu ennen Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleja]
[Tekstin
kohta "Kysyin meksikonamerikkalaiselta Trumpin kannattajalta" lienee
kirjoituksen kääntäneen Lauri Starkin moka. Mutta olen minä suomalaisen
mediakentän tuotoksissa aikaisemminkin bongannut vastaavanlaisia
käännösvirheitä, kuten se, että presidentti Obama on
"afrikanamerikkalainen".]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti