Aloitetaan kotimaan tapahtumista, viime aikojen ”Rajat kiinni” -mielenosoituksista ja niihin kohdistetuista ”Ei rasismille” -vastamielenosoituksista. Tällä tavoin nimettynä mielenosoitukset eivät ole toistensa vastakohtia. On mahdollista protestoida ensin ”Rajat kiinni” -mielenosoituksessa ja sitten vaihtaa kadunpuolta ”Ei rasismille” -mielenosoitukseen. Asioilla ei ole loogista yhteyttä.
Osalla maahanmuuton vastustajista toki luultavasti on rotuun perustuvia ennakkoluuloja tai taipumuksia rodulliseen syrjintään. Mutta niitä voi löytyä myös ”Ei rasismille” -mielenosoittajalta. Hänen osallistumismotiivinsa voisi olla lakien ja tapojen muuttaminen niin, että hänen on helpompi hallita omaa rasismiaan. Vastaavasti tupakoitsija voi kannattaa tupakkaveron korottamista tai tupakoinnin täyskieltoa. Ja luonnollisesti ”Ei rasismille” -mielenosoittaja voi kannattaa maahanmuuton radikaalia rajoittamista, vieläpä samoista syistä kuin ”Rajat kiinni” -tyyppi.
Tärkeämpi huomio Malikin kirjan kannalta on se, että sama ihminen voi sekä kannattaa että vastustaa monikulttuurisuutta. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että sanan- ja ilmaisunvapauden suhteen ei tule sallia kuin yksi näkemys: kaikesta on voitava puhua, kaikkea tulee saada kritisoida, myös huonolla maulla ja tarvittaessa satiirin ja pilkan keinoin. Huonojen ideoiden huonous on saatava tuoda vapaasti ilmi. Vaikka sananvapauden suhteen siis vastustan kulttuurin monimuotoisuutta, monilla muilla elämänaloilla sitä suosin, esimerkiksi ruokakulttuurissa.
Toisaalta voidaan kysyä, että jos sananvapauden päätarkoitus on kritisoida huonoja ideoita ja estää niitä leviämästä, miksi emme saman tien kiellä huonoja ideoita? Miksi meidän on tyydyttävä vaikuttamaan ihmisiin epämääräisillä ja epävarmoilla keinoilla, kuten suostuttelemalla, valistamalla tai kriittisen satiirin keinoin? Sakot tai vankila olisivat paljon tehokkaampia tapoja.
Vastaus on ilmeinen. Sananvapaus on keino vastustaa sitä, että jokin yksittäinen taho saisi päättää, mikä on hyvä tai huono idea tai mikä on sopivaa ajattelua. Sellainen olisi diktatuuria ja despotismia. Sananvapaus on siis tapa torjua vaarallisia ideoita ja hallintomuotoja. Parhaiten tämä onnistuu, jos yksilöt tietävät, että heillä on oikeus omiin ajatuksiinsa, uskomuksiinsa ja niiden ilmaisemiseen. Mahdolliset haitat, esimerkiksi ajoittainen vihapuhe, on mitätön hinta tällaisesta vapaudesta.
[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalo 21.1.2017 Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan julkaisemassaan Kenan Malikin Monikulttuurisuus-kirjaa perusteellisesti ja hyvin käsittelevässä merkinnässään Kenan Malik, sananvapaus ja monikulttuurisuus.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti