Mutta niin, entä se toinen ääripää? Mikähän se mahtaisi olla? Eihän siellä ole kuin tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia rakastavia maailmankansalaisia. Eiväthän he halua kuin auttaa. Miljoonia ihmisiä. Vyörymään Eurooppaan, muuttaen peruuttamattomasti sen demografisen rakenteen ja yhteiskunnan. On muutenkin väistämätöntä, että me eurooppalaiset muutumme vähemmistöiksi omissa maissamme, joten mitäpä sitä surkuttelemaan. Ei siinä ole mitään äärimmäistä, se on luonnollista, väistämätöntä ja sitä paitsi aika kliffaa. Joka muuta väittää on samassa rintamassa polttopullo-puliukkojen kanssa.
[Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa Alarik Notisin tekstissä Se toinen ääripää oli lausuttu näin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti