Toinen lattea strategia on muistuttaa, että sananvapaus ei tarkoita vapautta sanojen seuraamuksista. Tällä viitataan tietenkin lakipykälään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ongelma on se, että tällaisen syytteen saadakseen ei välttämättä tarvitse uhkailla ketään väkivallalla tai kansanmurhalla. Riittää kun esittää näkemyksiä, jotka poliittisen korrektiuden nimeen vannova valtiovalta katsoo sopimattomiksi. Ja ennalta tapahtuva sensurointi on ainakin vielä toistaiseksi lähes mahdotonta jo pelkästään Internetin olemassaolon takia. Ainoa keino yrittää karsia vääriä mielipiteitä on siis rangaista niitä esittäviä kansalaisia jälkikäteen. Esimerkiksi Halla-ahon oikeudenkäynnin varmasti toivottiin toimivan pelotteena muille maahanmuuttoa vastustaville. Joten edellä mainittu lakikirjaan nojaava lällättely on vain pelkurimainen yritys rationalisoida sananvapauden rajoittamista samalla kun teeskennellään sensuurin vastustamista. Ja vastaavat aatokset ovat yleisiä mediankin piirissä.
[Näin oli Aleksi Tuomi lausunut Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Vapaahko sana.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti