On tietenkin viihdyttävää seurata, kuinka liberaalit ja usein ateistiset päättäjät tai median edustajat väittävät naama peruslukemilla, että juuri he valistuneessa avoimuudessaan ymmärtävät enemmän islamin todellisesta olemuksesta kuin sen vaikutuspiirissä kasvaneet ihmiset, jotka ovat valmiita tappamaan ja kuolemaan uskonsa puolesta. Hykertelyä hillitsee kuitenkin heidän politiikkansa järkyttävät seuraukset.
Turhauttavinta koko sananvapauskeskustelussa on jo aiemmin mainitsemani räikeä tekopyhyys. Muistan itse huomanneeni vihapuhe-termin yleistymisen joskus 2007–2009 välisenä aikana. Koska olin tuolloin vielä liberaali ja hölmöyksissäni uskoin vasemmistolaisten lorut sananvapauden puolustamisesta, oli mielestäni raivostuttavaa, että tuo samainen porukka yritti sensuroida yhteiskunnallista keskustelua piiloutumalla järjettömien poliittisten termien taakse. Pidin (ja pidän edelleen) tuota termiä esimerkkinä amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden naisellisesta hysteriasta, ja ymmärsin pian, että vasemmisto ei ole koskaan välittänyt sananvapaudesta, kun kyseessä on sen poliittiset vastustajat.
[Näin oli Aleksi Tuomi lausunut Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Vapaahko sana.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti