En totisesti kadehdi tiedostavan edistyksellisen kirjailijan asemaa näinä aikoina. Vaikka hän tarkistaisi jokaisen lauseensa postkolonialistisen tutkimuksen oppikirja kädessä, jostain aina ilmestyy transseksuaalinen albiinopygmi, jota lopputulos ei syystä tai toisesta miellytä. Tämä on looginen seuraus kehityksestä, jolle kulttuuriväki on parin kolmen viime vuosikymmenen ajan innokkaasti hurrannut. Paljon parjatun yhtenäiskulttuurin väistyessä monietnisyyden ja -kulttuurisuuden tieltä yksilö redusoituu hiljalleen pelkäksi etnisen ryhmänsä edustajaksi. Kenestäkään ei enää voi puhua ilman, että keskustelu siirtyisi hänen viiteryhmäänsä. Tällaisessa ilmapiirissä on mahdoton tasapainoilla kovin pitkään, ja välttyäkseen loputtomilta selittelyiltä ja anteeksipyytelyiltä kirjailijoiden lienee parasta keskittyä käsittelemään vain omaa välitöntä kokemustaan ja triviaaleja arkielämän havaintoja.
[Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Farssi nimeltä kulttuurikeskustelu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti