Olin viime syksynä paikalla, kun eräs pohjoissuomalainen kulttuurilehti järjesti syntymäpäiviensä kunniaksi avoimen seminaarin. Paneelikeskusteluun osallistunut Yleisradion toimittaja pohti, mitä puolueettomuus mediassa ylipäätään tarkoittaa. Hän muisteli MV-lehdenkin mainostavan itseään puolueettomana. Samaahan toki harrastaa myös Yle, mutta ilmeisesti kyseinen toimittaja ei kokenut kriittistä itsetutkiskelua tarpeelliseksi.
Hän myös pahoitteli monien maahanmuuttoa vastustavien juuttuneen omaan kuplaansa, jonne poikkeavat mielipiteet eivät enää eksy. Meinasin nauraa ääneen. Lähestyn itse kolmeakymmentä ja koko eloni ajan olen mediaa ja koululaitosta myöten ollut suvaitsevaisten mielipiteiden ympäröimänä. Varteenotettavan ja asiallisen vaihtoehtoisen median olen löytänyt vasta viimeisen neljän tai viiden vuoden sisällä. Eritoten ulkomaiset nettilehdet ja blogit ovat olleet tässä suhteessa harvinainen järjen ääni. Suuret osat päivästäni vietän edelleen valtavirran monikulttuuritykityksen seassa. Jos minä esimerkkitapauksena olen kuplassa, haluaisin todella tietää, mistä Yleisradion toimittajat lukevat vaihtoehtoisia näkemyksiä omille mielipiteilleen. Juttujen näkökulmiin asti tuo ideoiden diversiteetti kun ei juuri näytä vaikuttavan.
Keskustelua vetänyt moderaattori esitti puolivakavana ajatusleikkinä, josko pakollinen omalla nimellä kommentointi toppuuttelisi pahimpien peräkammarin änkyröiden kielenkantoja. Todetaan nyt sekin ilmiselvyys, että tällaisia ehdotuksia on äärimmäisen helppo heitellä ilmoille silloin, kun omat mielipiteet ovat vankkaa valtavirtaa. Yhdenkään monikulttuurisuuden nimeen vannovan ei tarvitse arvuutella, voidaanko heidän asiallisestikin esitetyistä kommenteistaan nostaa oikeusjuttu vai ei.
Se miksi media ja liberaalit ovat valmiita murentamaan Suomen sananvapautta entisestään juuri muslimien tunteita suojellakseen, herättää tietenkin oikeutettua ihmettelyä. Miksi he tuntuvat henkeen ja vereen puolustavan nimenomaan islamia, joka voidaan ihan syystä tulkita liberaalin maailmankatsomuksen uskonnolliseksi vastakohdaksi?
[Näin oli Aleksi Tuomi lausunut Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Vapaahko sana.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti