Ongelmakohdat ovat pitkälti seuraavat:
1. Terrori. Israel haluaa terrorin loppuvan, terroristit haluavat jatkaa sitä.
2. Jerusalemin asema. Israelin näkemyksen mukaan Jerusalem on Israelin pääkaupunki. Palestiinalaisten mukaan (Itä-)Jerusalemista tulee itsenäisen Palestiinan pääkaupunki.
3. Pakolaisten "paluuoikeus". Oman Judenrein valtion lisäksi palestiinalaiset vaativat noin neljälle miljoonalle arabille vapaata muutto-oikeutta Israeliin. Israelilaiset eivät hyväksy vaatimusta, koska lähitulevaisuuden vaaleissa juutalaiset voitaisiin käytännössä äänestää ulos Israelista. Näin palestiinalaisille jäisi koko alkuperäinen mandaattialue (Jordania, Israel, Länsiranta, Gaza). On melko selvää, mikseivät israelilaiset voi hyväksyä neljän miljoonan arabin muuttoa maahansa.
4. Juutalaisasutukset Länsirannalla. Palestiinalaiset vaativat, että Länsirannalla tulee tehdä vastaava etninen puhdistus juutalaisista kuin Jordania teki siellä 1948-49. Israel haluaa antaa niille juutalaisille, jotka haluavat jäädä itsenäiseen Palestiinaan sen lojaaleina kansalaisina, oikeuden tehdä niin. Niiden, jotka haluavat muuttaa Israelin puolelle, tulee saada korvaus menettämästään omaisuudesta.
Palestiinalaiset siis vaativat oman maansa puhdistamista juutalaisista samaan aikaan, kun vaativat Israelin täyttämistä arabeilla. Ei ihme, etteivät neuvottelut etene.
5. Rajat. Israelin ja Länsirannan välillä ei ole ollut virallista rajaa, ainoastaan tulitaukolinja. Rajoista sopiminen on hankalaa, koska niiden sijainnista ei ole yhteistä näkemystä.
Israelin suurimmat kaupungit, monet tärkeimmät satamat ja lentokentät sekä teollisuus- ja energialaitokset sijaitsevat Kassam-raketin kantaman päässä ns. vihreästä linjasta (ns. "1967 raja" eli 1949 tulitaukolinja). Siksi rajan on monen mielestä sijaittava selvästi vihreästä linjasta itään.
[nimimerkki "Häxpi" 15.3.2016 Tiede-lehden keskustelupalstan ketjussa Eikö Israel näe rauhanmahdollisuutta aitansa takaa?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti