On syytä kuitenkin muistaa eräs asia, jota minua huvittaa kutsua Pascalin maailmanlopuksi.
On ehdottomasti kannattavampaa olla uskomatta maailmanloppuun aina, kun joku sitä lähiajoiksi julistaa. Jos maailmanloppu tosiaan tulee, ei siihen voi mitenkään vaikuttaa, ja sen jälkeen kaikki on ohi. Mutta jos maailmanloppua ei tule, näyttävät ne, jotka eivät ottaneet asiaa vakavasti ja jopa nauroivat sille räkäisesti, astetta viisaammilta, luotettavammilta ja tasapainoisemmilta ihmisiltä. Kun taas ne, jotka sitä julistivat, näyttävät iän kaiken noloilta pösilöiltä ja säälittäviltä sekopäiltä. Jos odotat maailmanloppua ja olet oikeassa, et pääse sillä mitenkään pätemään. Maailmanloppu-uskoisen voittokin on silti kaiken tuho. Sen sijaan sillä, joka nauraa maailmanlopun profeetoille, on hävittävänä tasan yhtä paljon kuin koko luomakunnalla (elämä kaikkinensa) ja voitettavanaan tyydytys ja (suhteellinen) arvonanto. On siis selvästi kannattavampaa olla uskomatta maailmanlopun profeettoihin ja jopa aktiivisesti pilkata heitä kuin ottaa heidän ennusteensa todesta.
[lainaus Napoleonin kompleksit -blogin merkinnästä Pascalin maailmanloppu, joka on julkaistu 18.12.2012]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti