[...]suoran sensuurin kohteeksi mediassa joutuvat
kahdenlaiset jutut: erittäin huonot ja erittäin hyvät. Erittäin huonot
ovat tyyliltään ja sisällöltään rabulistisia ja ansaitsevatkin paikan
paperikorin partaalta. Erittäin hyvät puolestaan ovat paljastavia,
ihmisten silmiä avaavia, analyyttisia ja todellista tietoa sisältäviä
kirjoituksia. Juuri viimeksi mainitut media ja poliitikot kokevat
vaarallisiksi omalle vallalleen, ja sen vuoksi ainoaksi
hätäpuolustautumiseksi jää sensuroiminen. Kun mitään ei näe, mitään ei
ole, kuten piispa Berkeleyn päänvaivassa. Vai onko sittenkin?
[homoseksuaalinen filosofi Jukka Hankamäki 19.11.2015 bloginsa merkinnässä Sanan vankeus]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti