Arabialainen sotilaallinen johtamistaito

Arabialainen johtamistaito sivusta nähtynä erään pienen ja vauraan öljyvaltion kautta esille tulleena.
- Johtaja ei tee mitään. Johtajan lähimmät alaiset eivät tee mitään muuta kuin tukevat johtajaa ja välittävät käskyjä.
- Alhaalta ylös raportointi on puutteellista etenkin ikävien uutisten suhteen. Koska niitä ei haluta kuulla ja niiden kertomisella voi olla henkilökohtaisia seurauksia, niin niitä ei kerrota. Niinpä lopputulos voi näyttää hyvältä ja olla sontaa.
- Suhteet, sukulaisuudet sun muut ratkaisevat sen, että kuka kansalainen palkataan mihinkin. Ulkkareiden suhteen osaamisella voi olla ratkaiseva merkitys.
- "Hyvin puhuttu on puoliksi tehty".
- Rehellisyydellä ei ole sijaa missään.
- Arvovalta on kaikki kaikessa.
- Arvovalta perustuu yleensä aineelliseen pääomaan ja suhteisiin. Hyvin, hyvin harvoin se perustuu henkiseen pääomaan. Itse asiassa koko henkiden pääoman merkitystä ei usein edes ymmärretä kuin aineellisen pääoman eräänä kytköksenä.
- Arvostelu ja arviointi koetaan aina henkilöön, ei tekoon tai toimintaan kohdistuvana. Arvosteluoikeus voi olla vain sellaisella henkilöllä jonka yhteiskunnallinen asema on todella paljon arvosteltavaa korkeampi.
- Lojaalius menee läheltä kauemmas päin. Vanhempi-lapsi, isovanhempi-lapsenlapsi, veljes-sisaruus, eno-setä-täti, serkku, puoliserkku, pikkuserkku.. ..samaa heimoa, samaa klaania, samaa uskonnollista alaryhmää/samaa kansaa...
- Lojaalisuus omia kohtaan ylittää aina rehellisyyden, moraalisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimukset.
- "Sata tarinaa ja yksikään niistä ei ole totta."
- Ihmiset nähdään paljon voimakkaammin omaisuutena ja/tai hyödykkeinä kuin täällä.
- Ihmissuhteet ja ystävyydet - jopa kaikkein läheisimmät perheenjäsenet - nähdään paljon voimakkaammin hyödykkeinä kuin täällä.
- Oma hyöty oikeuttaa kaiken.
- Tyhmää pitääkin huijata ja hyödyntää. Tyhmä on kuka tahansa joka tulee huijatuksi.
- Työskenteleminen ei sovi arvolle. Työ on muita varten. Se, joka ei työskentele, on aina viisaampi kuin se joka työskentelee. Työn välttämiseksi sopii kuitenkin tehdä kuinka paljon työtä tahansa.
- Lupaukset on tehty välittömän edun saamiseksi. Niillä ei oikeastaan ole mitään yhteyttä siihen asiaan jota lupaus koski vaan siihen hyötyyn jota lupauksella tavoiteltiin.
- Kekseliäisyys, innovatiivisuus ja improvisointi ei todellakaan ole arabeille no-no. Niitä sovelletaan huijaamiseen, selittämiseen, työn välttämiseen ja lupausten kiertämiseen + muille kuuluvien ansioiden varastamiseen. Ne eivät puutu. Ne on suunnattu valituille aloille, joilla ne ovat hyvin ahkerassa käytössä.
- Kokonaisuuden hallina on yleensä puutteellista kaikessa mikä ei liity huijaamiseen ja joskus silläkin alalla.
- Lupauksia ei pidetä ollenkaan ja aikatauluja vielä vähemmän.
- Arabeille johtamistaito tarkoittaa sitä, että osaa johtaa ja peluuttaa ihmisiä. Se ei siellä tarkoita organisointikykyä. Organisoiminen delgoidaan alaisille.
- Johtamistaito tarkoittaa myös sitä että osaa vetää välistä niin ettei menetä suosiotaan, paikkaansa tai päätään.
- Hätävalhe on aina paremmin paikallaan kuin huonon uutisen kertominen. "Joo, saatiin kaikki omat jo pois sieltä, kyllä sinne voi pistää kuinka rajun keskityksen tahansa." on aina todennäköisempi kuin "En ole vielä saanut hoidettua annettua tehtävää kokonaan ja voi olla ettei sitä saadakaan täysin hoidettua."
- Alainen on aina syypää esimiehensä kyvyttömyyteen, valehteluun ja epäonnistumiseen.
- Johtaja pakenee sodassa ensimmäisenä.

Lisää arabialaisesta johtamistaidosta...
- Kaikki aloitteet pitää tehdä niin että esimies saa niistä kunnian ja alainen syyllisyyden - siitä riippuen kuinka ne onnistuvat.
- "Kun ei tee, ei tee virhettä" on todellakin viety äärimmäisyyksiin. Jos annat ensiapua ihmiselle pelastaaksesi hänen henkensä, voit joutua vastuuseen hänen kuolemastaan hänen lähisukulaisilleen. Jos kävelet kylmästi ohi, et joudu vastuuseen mistään. Kun palokunta tulee onnettomuuspaikalle niin se ei tee mitään ellei upseeri käske.
- Mikä tahansa työ, työpaikka, organisaatio, asuinseutu, verkosto... nähdään asiana jota tulee hyödyntää henkilökohtaisesti, taloudellisesti... kaikin mahdollisin tavoin. Sotasaaliin kerääminen on tärkeämpää kuin sota. Arvovalta on tärkeämpää kuin onnistuminen. Oma selviäminen on tärkeämpää kuin koko oman joukon selviäminen. Välistä vetäminen on tärkeämpää kuin organisaation kyky täyttää tavoitteitaan. (Jos upseeri voi myydä kuorma-autot ja peräkärryt sillä seurauksella että tykistö ei saa ammuksia ja oma puoli häviää, niin sehän on hyvä bisnes, sillä kuorma-autoista ja peräkärryistä saa tosi hyvän hinnan.)
- Pelko on kuitenkin hyödyn etsimistä isompi motivaattori. Siksi se on tukevimmin vallassa joka onnistuu hallitsemaan kuristavimmalla pelolla. Siksi kostaminen ja "kunnia" (=kyky aiheuttaa pelkoa muissa) ovat niin tärkeitä. Ne suojaavat ylikävellyksi joutumiselta.

Kaiken pohjalla on faktaneutraali tiedonsiirto yhdessä vastuuneutraalin asennoitumisen ja pätevyysneutraalin nimityskulttuurin kanssa. Mun ansio, noiden vika, jonkun muun maksettava!

[anonyymi kommentoija lausui näin 19.9.2014 kahdessa eri viestissään (tai minä oletan, että kyseessä on sama anonyymi kirjoittaja) nimimerkki "Ruukinmatruunan" Takkirauta-blogin merkinnän Arabialainen johtamistaito ja ISIS lukijakommenteissa]