Kännyköitä näkee käytettävän kaikkialla niinkuin Suomessakin. On autoja, moottoripyöriä ja etenkin skoottereita. Meillä Hiiden kylässä oli muutama puhelin ja muutama auto, joten me olimme todellisia köyhiä, joiden perään ei kukaan itkenyt eikä kerännyt kehitysapua, eikä perustanut järjestöä meitä auttamaan eikä antanut hotellia VOKiksi, jossa olisimme voineet vaatia diskorahaa ja parempaa ruokaa ja tapella välillä aikamme kuluksi.
[Pauli Vahtera 26.12.2015 bloginsa merkinnässä Nepalin köyhyys, onko maailmassa absoluuttista köyhyyttä, jossa esittää, että katsoo köyhimmiksi katsottujen maiden ongelmien olevan korruption ja väestöräjähdyksen eikä niinkään köyhyyden. Lisäksi hän toteaa jatkuvan kehitysavun tekevän köyhät maat avuttomiksi ja nykyisen kehityksen Suomesta uuden Nepalin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti