Elokuussa 1968 Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian. Jälkimmäinen oli yrittänyt pyristellä omalle tielleen sosialismin rakentamisessa. Virallinen Suomi vaikeni miehityksestä.
Tällä viikolla Suomi tuomitsi jyrkästi Venäjän hyökkäyssodan. Näin suuri ero on yya-Suomen ja EU-Suomen välillä.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 27.2.2022 julkaistussa Jari Tervon kirjoittamassa kolumnissa Esterata Natoon.]
[PS. En edes pidä Jari Tervosta, mutta tämä oli ihan pakko jakaa täällä.]
Konservatiiviset kommentaattorit ovat löytäneet elokuvasta paljon hyvää. Suosittu radikaalikonservatiivinen podcast-juontaja Ben Shapiro esimerkiksi kiittelee elokuvaa sen tavasta käsitellä armeijaa ja sotilaita myönteisessä valossa. ”Elokuvan tekijät eivät kohtele armeijaa mielenterveysongelmaisina tai pahan hallinnon uhreina, imperialisteina, korruptoituneina”, Shapiro on todennut.
Elokuvakriitikko Christian Toto kirjoittaa Tom Cruisesta todeten, että ”valkoisen heteromiehen ihailu on vaikea pala pienelle, mutta vaikutusvaltaiselle ryhmälle, joka maan kulttuuria pyörittää”.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 1.6.2022 julkaistussa Veli-Pekka Lehtosen kirjoittamassa artikkelissa Top Gunin menestys kismittää Kiinaa, hämmentää Ranskassa ja innostaa konservatiiveja Yhdysvalloissa – ”Naislentäjä ei tee kertaakaan sukupuolestaan numeroa”.]
Suomi ja muut pohjoismaat ovat maailman keskiarvoon verrattuna varsin ei-maskuliinisia hoivayhteiskuntia. Pitkän tasa-arvoperinteen Pohjolassa on myös pieni valtaetäisyys. Erilaisuutta siedetään melko hyvin, joten epävarmuuden välttämistä kuvaava indeksi on pieni, joskin Suomessa muita pohjoismaita suurempi.
Individualismi/kollektivismia Harry Triandis ja monet muut tutkijat pitävät Hofsteden jakaumista tärkeimpänä. Juuri siihen liittyvät suurimmat erot ihmisten arvoissa, normeissa, asenteissa ja käyttäytymisessä.
Useimmat länsimaat saavat Hofsteden mittarilla suuria ja Aasian ja Etelä-Amerikan maat sekä musta Afrikka pieniä individualismi-arvoja. Suomi sijoittuu useimpien Euroopan maiden alapuolelle. Meitä pienempiä individualismi-arvoja saavat vain Itävalta ja militaristisesta lähihistoriasta kärsineet Espanja, Kreikka, Portugali, Jugoslavia ja Israel.
Vaikka taulukosta puuttuu Neuvostoliitto, jossa tutkimuksen aikoihin ei ollut IBM:n edustusta, tiedämme, että Venäjä sijoittuisi luettelon kollektivistiseen puolikkaaseen.
[Näin oli lausuttu Tiede-lehden numerossa 5/2002 julkaistussa Erkki Kauhasen kirjoittamassa artikkelissa Lännen sankari on idän luuseri.]
Neuvostoliiton myötäjuoksija Walter Durantyn raportointi maatalouden kollektivoinnista oli orwellilaista sanan syvimmässä merkityksessä. Duranty oli täysin tietoinen miljoonista kuolonuhreista, mutta jätti raportoimatta niistä säilyttääkseen välit neuvostohallintoon, joka kuitenkin oli suorittamassa historian merkittävintä yhteiskunnallista kokeilua. Kun asiasta ei enää voinut vaieta, hän hunnutti todellisen tilanteen kiertoilmauksin: nälänhädän sijaan hän kirjoitti ”aliravitsemuksen aiheuttamasta kuolleisuuden noususta.”
[Näin oli lausuttu kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen 3.4.2022 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessa Tutkiva journalisti helvetissä, joka käsittelee puolalaisen Agnieszka Hollandin tavallaan tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa Mr. Jones.]
Kun maahanmuuttaja on asunut Kanadan Quebecissä puoli vuotta, hänen pitää tulla toimeen ranskaksi. Sen jälkeen kaikkia viranomaispalveluja ei enää tarjota englanniksi.
Maahanmuuttajien kohtelu on kiistanalaisimpia uudistuksia laissa, jonka Quebecin provinssin parlamentti hyväksyi viime viikolla. Asiasta uutisoi esimerkiksi Kanadan yleisradioyhtiö CBC.
Laki myös pakottaa alemman korkeakoulututkinnon suorittajat opiskelemaan aiempaa enemmän ranskaa ja säätää katon englanninkielisten tutkinnonsuorittajien osuudelle. Lisäksi yrityksiltä edellytetään erityisiä perusteita vaatia työntekijöiltä jonkin muun kielen kuin ranskan osaamista.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 31.5.2022 julkaistussa Tommi Hannulan kirjoittamassa uutisartikkelissa Ranskankielinen Kanada ajaa englantia ahtaalle: Maahanmuuttajien pitää oppia ranska puolessa vuodessa tai pärjätä ilman palveluja.]
[Noinhan sen pitää juuri ollakin. Suojellaan omaa kieltä ja kulttuuria McDonald's-sienisalaatilta.]
[Tosin artikkelissa myöhemmin esiin tuotu Quebecin alueen alkuperäiskansojen huoli omasta kulttuuristaan kieliuudistuksen paineessa olisi kansallisen maakunnan hyvä ottaa myös huomioon.]
Aggressiivisuudella on lähes aina jokin tarkoitus ja tavoite, jos ei oteta huomioon äkkipikaistuksissa tehtyjä tekoja.
”Esimerkiksi Venäjän osoittamaa strategista aggressiota on mahdotonta selittää yhden miehen pahuudella. Venäjän johto laskee saavuttavansa teollaan jotain hyötyä, ja se on pelottavaa.”
Presidentti Vladimir Putinin mielenterveyttä ei tulisi kuitenkaan spekuloida julkisuudessa, Nummenmaa huomauttaa.
”Potilaan tai poliitikon mielenterveyttä ei voi arvioida pelkästään julkisen käyttäytymisen perusteella. Myös terveydenhuollon eettinen koodisto kieltää tämän.”
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 1.4.2022 julkaistussa Anna Sievisen kirjoittamassa uutisartikkelissa ”Tätä on mahdotonta selittää yhden miehen pahuudella” – Aivotutkija kertoo, miksi näemme nyt julmuutta, joka ylittää ymmärryksen.]
Absolutismi on useimmille käsitteenä tuttu, mutta sen rinnalle on hiljalleen kiivennyt uusi ilmiö, sober curious. Voice.fi:n haastattelussa Darravapaa-someyhteisön pyörittäjät Katri Ylinen ja Laura Wathén kertovat mistä raittiuden uudessa aallossa on kysymys ja mihin sillä pyritään.
Instagramissa Darravapaa-tiliä pyörittävät Ylinen ja Wathén ovat brändänneet raittiuden uudelleen käyttämällä termiä raitistelu. Se kuvaa tatsia, joka sober curious -ilmiöllä on raittiuteen - aiempaa rennompi ja vähemmän absoluuttinen. Ilmiö on nimensä mukaisesti uteliaisuutta raittiutta kohtaan.[...]
[Näin oli lausuttu Voice.fi -sivustolla 6.7.2021 julkaistussa Minttu Tikkasen kirjoittamassa artikkelissa Sober curious -ilmiö kasvattaa suosiotaan huimaa tahtia - mikä se on ja mitä sillä tavoitellaan?.]
[Minua kyllä kiinnostaisi saada tietää, mitä termi on esperanton kielellä.]
[Sovitaan, että se on esperantoksi sobra scivolema. Kirjaimellisesti käännettynä englannista. "Uteliaisuus selvinpäin olemista kohtaan" lienee taas scivolemo al sobreco.]
Nurkkaan ahdettu rotta voi tehdä lisää typeryyksiä. Jos Venäjä saa haltuunsa myös Ukrainan pellot, se voi uhata maailman köyhiä nälällä moninkertaistamalla vehnän maailmanmarkkinahinnan niin kuin se moninkertaisti Euroopan maakaasun hinnan. Maailman ruokahuollolla on kuitenkin joustonvaraa enemmän kuin Putin ehkä luulee, sillä suuri osa maailman viljasadosta syötetään tuotantoeläimille. Ei tarvitse paljonkaan vähentää lihan kulutusta, kun Venäjän viennin osuus on kuitattu. Rehuvero pitäisi leipäviljan hinnan hyvin kurissa.
[Näin oli lausuttu Verde-lehdessä 10.3.2022 julkaistussa Osmo Soininvaaran kirjoittamassa pääkirjoituksessa Venäjän karmiva tulevaisuus.]
Ennen kuin Venäjän armeijan sotilaat jättivät Butšan, he toteuttivat siellä joukkomurhan. Ukrainan puolustusministeriö kutsui Butšaa ”uudeksi Srebrenicaksi”.
Srebrenican kaupunki oli Bosnian sodan aikana YK:n perustama niin sanottu turva-alue. YK-joukkojen komentaja Philippe Morillon julisti keväällä 1993, että srebrenicalaiset olivat päässeet YK:n turvalliseen syleilyyn. ”Minä en ikinä hylkää teitä”, Morillon lupasi.
Heinäkuussa 1995 Bosnian serbijoukot tunkeutuivat kenraali Ratko Mladićin johtamina Srebrenicaan. Kaupungissa olleet 370:tä kevyesti aseistettua hollantilaista rauhanturvaajaa eivät pystyneet pysäyttämään serbejä valtaamasta kaupunkia, eivätkä he mahtaneet mitään noin 8 000 srebrenicalaisen miehen ja pojan joukkomurhalle.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehden sivuilla 3.4.2022 julkaistussa Pekka Mykkäsen kirjoittamassa uutisartikkelissa Butšassa kadulle murhattujen ukrainalaisten kuvat tuovat mieleen Srebrenican ja sen, kuinka paineet lännen väliintuloon kasvavat.]
Robertson tunnistaa Putinissa useita merkkejä, jotka sopivat hänen vallasta tekemäänsä tutkimukseen.
Robertson on 70-vuotias arvostettu neurotieteilijä ja psykologi (siirryt toiseen palveluun), Irlannin tiedeakatemian jäsen ja Dublinin Trinity College -yliopiston neurotieteiden laitoksen perustajaprofessori. Hän on kirjoittanut satoja tieteellisiä artikkeleita.
Vuonna 2012 häneltä julkaistiin teos The Winner Effect, joka kertoo vallasta ja aivoista. Ihminen viihtyy ryhmissä, ja ryhmänjohtajan aivoissa on palkitsemismekanismeja, Robertson sanoo.
– Kohtuullisena annoksena valta tekee johtajalle hyvää. Se parantaa abstraktia ajattelua, nostaa mielialaa, vähentää pelkoja ja lisää päämäärätietoisuutta.
Mutta rajoittamattomana valta addiktoi, korostaa narsistisia piirteitä ja heikentää riskinarviointikykyä.
– Valta vaikuttaa samoissa aivojen osissa kuin vaikka kokaiini tai ongelmapelaaminen. Ihminen ei enää kykene arvioimaan riskejä järkevästi.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 4.3.2022 julkaistussa Janne Toivosen kirjoittamassa haastatteluartikkelissa Rajoittamaton yksinvalta näyttää sokaisseen Putinin, sanoo tunnettu neurotieteilijä Ylelle – "Tilanne on hyvin, hyvin vaarallinen".]
Tässä analysoitu väitös ei ole yksittäistapaus. Lepsua ajattelua julkaistaan tietyillä aloilla tuon tuostakin. Tutkimusaineistosta tehdään päätelmiä, joita aineistosta ei ole perusteltua tehdä; käytetyt teoriat eivät osu yksiin sen kanssa, miten todelliset ihmiset käyttäytyvät; lajimme evoluutiohistoria sivuutetaan sellaisissakin tutkimuksissa, joita kyseinen tarkastelukulma valaisisi uudella tavalla; teorioita ja jopa tutkimustuloksia alistetaan poliittisten päämäärien ajamiseen ja niin edelleen. Huoli tieteen politisoitumisesta ja tason laskusta on perusteltu.
[Näin oli lausuttu tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 28.4.2022 julkaistussa merkinnässä Ulkonäköpaineet arjessa ja akateemisessa tutkimuksessa.]
Suomalaiseenkin keskusteluun on juurtunut muoti-ilmaus ”olla historian oikealla puolella”.
Sitä on tapana käyttää minkä tahansa arvolatautuneen väittelyn näennäisargumenttina.
He, jotka ovat argumentoijan kanssa samaa mieltä, saavat kuulla armeliaan arvion olevansa ”historian oikealla puolella”. Sen sijaan he, jotka julkeavat olla eri mieltä, ovat tuomitut ”historian väärälle puolelle”.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 30.4.2022 julkaistussa Annamari Sipilän kirjoittamassa kolumnissa Ronald Reagan oli ”historian oikealla puolella” jo vuonna 1981, toisin kuin Länsi-Saksa ja jopa Margaret Thatcher.]
[Karl Marxhan (1818-1883) oli ollut sitä mieltä, että historian vääjäämättömästä suunnasta tietää sen, kuka on edistyksellinen ja kuka taantumuksellinen.]
Ei historia ole loppunut vieläkään. Olojen tiukkeneminen ja kleptokraattisten piirteiden voimistuminen voivat vielä kääntää Kiinankin kehityksen.
Se että Kiinan kaltaisissa maissa menee liberaaleja länsimaita paremmin, ei johdu Kiinan erinomaisuudesta, vaan pikemminkin länsimaiden vaikeuksista. Liberaali demokratia ei toimi, ellei sen tuoma kehitys hyödytä kaikkia.
Seurauksina on ollut muun muassa Trumpin valinta, Brexit, Ranskan keltaliivit sekä Puolan, Unkarin ja Turkin luisuminen pois demokratian tieltä.[...]
[Näin oli lausuttu Verde-lehdessä 25.4.2022 julkaistussa Osmo Soininvaaran kirjoittamassa pääkirjoituksessa Modernisaation jättömaat repivät demokratioita.]
Oli vuosi 73 eaa. Traakilainen gladiaattori Spartacus ja joukko muita orjia olivat saaneet tarpeekseen vapautensa riistosta ja päättivät karata gladiaattorikoulusta. Spartacuksen johdolla joukko keräsi yhteen keittiövälineitä, joita he käyttivät aseina paetessaan koulusta.
Kapinaan liittyi orjia Rooman valtakunnan maaseudulta. Orjien kapina aiheutti paniikin Rooman senaatissa, sillä he olivat onnistuneet voittamaan muun muassa armeijanjoukot Vesuviuksen vuorella. Vuonna 71 eaa. armeija sai taltutettua kapinan, johon kuului enimmillään yli 100 000 orjaa, ja teloitti taistelusta selvinneet 6000 orjaa Rooman valtatien varteen varoittavaksi esimerkiksi.
Spartacuksen tarina esitetään yhtenä esimerkkinä varhaisesta aktivismista. Siinä joukko ihmisiä nousi aktivismin määritelmän mukaisesti vastustamaan vallalla ollutta riistävää järjestystä suoran toiminnan keinoin.
[Näin oli lausuttu Maailman kuvalehdessä 24.2.2022 julkaistussa Riina Rastaan kirjoittamassa artikkelissa Naisten äänioikeus ja orjuuden kieltäminen – Aktivismilla on saavutettu paljon ja nyt se nousee jälleen.]
[Kyllähän se on niin, että ihmiskunta on ennen pitkää kyennyt lopulta uskomattomiin kulttuurisiiin edistysaskeleisiin, ja aktivisteilla on tietenkin ollut osansa tässä. Lisäksi haluaisin sanoa, että Spartacus edusti toksista maskuliinisuutta.]
[Aiheeseen jotenkin liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa nettisivuiltani kirjoitukseni Spartacus ja kolmas orjasota roomalaisia vastaan.]
[Puheet aktivismista voivat johtaa kuitenkin myös suureen pahaan. Esim. Perussuomalaisten jäsenet ja kannattajat saattavat ottaa aktivismin tosissaan.]
Auschwitzin tuhoamisleirin porteilla kuljetustavara jaoteltiin kahtia. Lapsista, naisista ja vanhemmista miehistä koostunut pääjoukko, yli 500 ihmistä, jatkoi suoraan kaasukammiolle.
Levi määrättiin yhdessä 95 muun työkykyiseksi katsotun miehen ja 29 naisen kanssa Auschwitzin likeiselle Monowitz-Bunan työleirille. Noin 10 000 orjavankia rakensi Bunaan saksalaisyrityksen IG-Farbenin keinokumitehdasta, joka ei koskaan täysin valmistunut.
”Onneksi minut karkotettiin Auschwitziin vasta vuonna 1944, jolloin Saksan hallitus oli työvoiman puutteen takia päättänyt pitkittää tuhottavien vankien elämää.”
Vankeutensa loppukaudella Levi pääsi tehtaan laboratorioon. ”Ammattini pelasti minut todennäköisesti ainakin kaksi kertaa valitsemiselta kaasutettavaksi.”
[Näin oli lausuttu Vapaa-ajattelijain Liiton lehden Vapaan ajattelijan numerossa 4/2021 julkaistussa artikkelissa Koska Auschwitz on olemassa, Jumalaa ei voi olla.]
Eriarvoisuus lisää ihmisten kokemusta hylätyksi ja unohdetuksi tulemisesta, mikä usein nostaa pintaan vihan tunteita. Etelä-Afrikan köyhin väestönosa jakaa usein asuinalueensa muualta Afrikasta saapuneiden maahanmuuttajien kanssa. Apartheidin jälkeisissä korruptioskandaaleissa ryvettynyt hallinto on tietoisesti siirtänyt huomiota pois omista puutteistaan, kohti oletettua yhteistä vihollista – ulkomaalaisia.
Maahanmuuttajista onkin tullut ksenofobian eli muukalaisvihan kohde, jota on helppo syyttää työpaikkojen ja muiden mahdollisuuksien viemisestä eteläafrikkalaisilta. Muukalaisviha on yleensä keskittynyt köyhimmille slummialueille, mikä kielii asenteiden kärjistymisestä nimenomaan tässä huono-osaisimmassa yhteiskuntaluokassa. Kun yliopistoprotestien aikaan poliisivoimat olivat keskittyneet Rhodesin yliopiston kampukselle, Makhandan slummeissa tuli tilaisuus ryöstää ulkomaalaisten omistamia kauppoja ja väkivaltaisuudet lisääntyivät.
[Näin oli lausuttu Antroblogissa 28.4.2022 julkaistussa Veera Tagliabuen kirjoittamassa artikkelissa Etelä-Afrikan yliopistot siirtyivät rotusorrosta luokkasotaan.]
[Paitsi että Etelä-Afrikan mustat eivät suostu laulamaan yhdessä nuotion ympärille muukalaisten kanssa kokoontuneina veljellisesti "Kumbayaa", he myös kieltäytyvät uskomasta, että kaikilla neekereillä on maailmassa yhteiset edut. Voi tätä maailmaa!]
Eriarvoisuus lisää ihmisten kokemusta hylätyksi ja unohdetuksi tulemisesta, mikä usein nostaa pintaan vihan tunteita. Etelä-Afrikan köyhin väestönosa jakaa usein asuinalueensa muualta Afrikasta saapuneiden maahanmuuttajien kanssa. Apartheidin jälkeisissä korruptioskandaaleissa ryvettynyt hallinto on tietoisesti siirtänyt huomiota pois omista puutteistaan, kohti oletettua yhteistä vihollista – ulkomaalaisia.
Maahanmuuttajista onkin tullut ksenofobian eli muukalaisvihan kohde,
jota on helppo syyttää työpaikkojen ja muiden mahdollisuuksien
viemisestä eteläafrikkalaisilta. Muukalaisviha on yleensä keskittynyt
köyhimmille slummialueille, mikä kielii asenteiden kärjistymisestä
nimenomaan tässä huono-osaisimmassa yhteiskuntaluokassa. Kun
yliopistoprotestien aikaan poliisivoimat olivat keskittyneet Rhodesin
yliopiston kampukselle, Makhandan slummeissa tuli tilaisuus ryöstää
ulkomaalaisten omistamia kauppoja ja väkivaltaisuudet lisääntyivät.
Eriarvoisuus lisää ihmisten kokemusta hylätyksi ja unohdetuksi tulemisesta, mikä usein nostaa pintaan vihan tunteita. Etelä-Afrikan köyhin väestönosa jakaa usein asuinalueensa muualta Afrikasta saapuneiden maahanmuuttajien kanssa. Apartheidin jälkeisissä korruptioskandaaleissa ryvettynyt hallinto on tietoisesti siirtänyt huomiota pois omista puutteistaan, kohti oletettua yhteistä vihollista – ulkomaalaisia.
Maahanmuuttajista onkin tullut ksenofobian eli muukalaisvihan kohde,
jota on helppo syyttää työpaikkojen ja muiden mahdollisuuksien
viemisestä eteläafrikkalaisilta. Muukalaisviha on yleensä keskittynyt
köyhimmille slummialueille, mikä kielii asenteiden kärjistymisestä
nimenomaan tässä huono-osaisimmassa yhteiskuntaluokassa. Kun
yliopistoprotestien aikaan poliisivoimat olivat keskittyneet Rhodesin
yliopiston kampukselle, Makhandan slummeissa tuli tilaisuus ryöstää
ulkomaalaisten omistamia kauppoja ja väkivaltaisuudet lisääntyivät.
Pian sodan alkamisen jälkeen Putin tuomitsi puheessaan kansanpetturit, jotka ovat ”fyysisesti Venäjällä, henkisesti lännessä”. Jo aiemmin minusta oli tuntunut kuin olisin hyökkäyssotaa käyvän fasisti-Saksan kansalainen – ja nyt lisäksi alkoi tuntua siltä kuin olisin omassa maassani juutalaisten asemassa. Se oli perheelleni liikaa. Otimme koiramme ja ajoimme Suomeen.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 7.5.2022 julkaistussa venäläisen dramaturgin Mikhail Durnenkovin esseessä Olin häpeissäni siitä, että me venäläiset emme tunne häpeää mistään – kauna on tärkeä käsite venäläisen yhteiskunnan ymmärtämisessä.]
Totuus tulee kuitenkin läpi omalla voimallaan. Maahanmuuton ongelmat kuumottavat Yleisradiota, sillä viime aikoina Yleisradion toimittajat ovat joutuneet posket hehkuen raportoimaan Ruotsissa palavista lähiöistä.
Niissä maahanmuuttajat eivät tee ainoastaan rikoksia. Sen sijaan kyseiset väestöryhmät taistelevat järjestynyttä yhteiskuntaa vastaan tavalla, jota jo paikallinen syyttäjäviranomainenkin luonnehtii sisällissodaksi (aiheesta täällä).
Monikulttuurinen
unelma on siis romahtanut, mutta sen narraatiot jatkuvat mediassa.
Suomessa se on mahdollista, sillä täällä voidaan toistaiseksi luetetella
yksittäisiä rikoksia. Niistä Ylen toimittajat väittävät kerrotun
tasapuolisesti, kuin lampaita laskien ja tietenkin yleistyksiä eli
tärkeiden johtopäätösten tekoa välttäen.
Ylen jutussa hukataan lisäksi keskeinen tosiasia. Maahanmuuttajataustaisten määrällinen edustus on rikostilastoissa olennaisesti kantaväestöä suurempi. Se on väestöosuuksiin suhteutettuna suhteettoman suuri.
Siksi maahanmuuttajataustaisten rikollisuus ansaitsisi suorastaan suurennuslasilla tapahtuvan tarkastelun.
Sen sijaan nyt Yle yrittää vedota ”tasapuoliseen tarkasteluun” ja pyhittää itseään ”puolueettomuudella”, vaikka sekään ei toteudu, vaan maahanmuuttajien tekemistä rikoksista vaietaan julkisessa sanassa.
[Näin oli lausuttu homoseksuaalisen filosofin Jukka Hankamäen blogissa 3.5.2022 julkaistussa merkinnässä Monikulttuurinen unelma on liekeissä, mutta mediassa kudelma jatkuu.]
[Yhdessä rakastamassani tv-sarjassa oli sanottu: "Totuus osoittaa itseensä." Toivottavasti se ei ole pelkkää scifiä.]
[Aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Singapore, monikulttuurinen fasistinen utopia. Singapore on hyvä esimerkki toimivasta monikuttuurisuudesta. Se on tällainen juuri siitä syystä, että maassa valtio ei pyri edistämään monikulttuurisuutta vaan päinvastoin poistamaan sen aiheuttamia haittoja.]
Edessäni istuu Jamie Hyneman, joka on paljon muutakin kuin Myytinmurtajat-tv-sarjasta tuttu viiksiniekka. Hän on LUT-yliopiston kunniatohtori ja viime marraskuussa nimitetty tuore työelämäprofessori. Kuinka tähän on päädytty?
– Kunniatohtoriksi nimittämisen jälkeen olimme Lappeenrannan yliopiston väen kanssa yhteydessä lähes viikoittain ja vaihdoimme ajatuksia monesta aiheesta. Lopulta yliopiston väestä alkoi tuntua siltä, että minusta voisi tehdä professorin, joka olisi oikeasti tekemisissä opiskelijoiden kanssa. Totesin, että mikäs siinä. En ollut koskaan ennen käynyt Suomessa ja luultavasti ainut asia, jonka tästä maasta tiesin, oli Nokia. Suomeen tutustuminen on rikastuttanut elämääni ja toivottavasti sama jatkuu myös tulevaisuudessa.
[Näin oli lausuttu Apu-lehdessä 29.3.2022 julkaistussa Iina Savelan kirjoittamassa artikkelissa Myytinmurtajien Jamie Hyneman ymmärtää suomalaisuutta: "On hyvä pitää matalaa profiilia, tehdä työt kunnolla ja juoda paljon kahvia".]
Teoskokonaisuuden lähtökohtana on sivettikahvi, joka valmistetaan syöttämällä kahvipapuja sivettikissoille. Kissojen ruuansulatusjärjestelmän läpi kulkevat pavut ovat luksustuotteita, jotka saattavat maksaa peräti 240 euroa kilolta.
Teosta varten Kassinen ja Linna asettuivat sivettikissojen asemaan ja söivät 927 papua neljän päivän aikana. Kokeilun tulokset raportoitiin tieteellisen artikkelin muodossa yhdessä antrozoologi Jes Hooperin kanssa.
Eläinetiikkaa ja avantgardistista performanssitaidetta yhdistävä hanke on taiteellista tutkimusta parhaimmillaan: yhtä aikaa vakavaa, yllättävää, ainutlaatuista ja vaikuttavaa.
Näyttelytilassa esillä olevasta artikkelista voi lukea, kuinka papujen syönti aiheuttaa psyykkisiä ja fyysisiä oireita, joihin kuuluivat muun muassa vatsakrampit, päänsärky, levottomuus, ahdistus ja sydämen tykytys.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 20.5.2022 julkaistussa Sini Monosen kirjoittamassa näyttelyarvostelussa Taiteilijat asettuivat sivettikissojen asemaan ja söivät 927 kahvipapua: Kokemus oli epämukava, mutta tuloksena saattaa olla maailman kalleimmat pavut.]
[Täytyy tässä sanoa tähän, että ko. sivettikissat eli musangit luonnonoloissa syövät varmaan kaikkea muutakin ravintoa kuin kahvimarjoja. Yleensä sivettikissakahvi kuitenkin tuotetaan tarhattujen musankien avulla. On mahdollista, että otukset saavat niissä eläessään ainakin välillä kofeiinin yliannostuksia, vaikka niiden elimistö lieneekin jossain määrin karaistunut kahvimarjojen syömiseen.]
[Sivettikissakahviin liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa ei-niin-vanhan blogimerkintäni Kopi Luwak, sivettikissan persiistä tullut maailman toiseksi kallein kahvi. Vanhempi pikkuveljeni muuten oli äskettäin kieltäytynyt Balilla käydessään nauttimasta sivettikissakahvia sen tuotantoon liittyvien epäeettisten puolien vuoksi.]
Bundin historiaa ei ole silti syytä nähdä pelkkänä tragediana, vaan sitä voi pitää myös kiinnostavana mallina modernille sosialidemokratialle. Bundin valmius puolustaa järjestötoiminnan ja työtaistelun avulla myös muidenkin kuin perinteisten savupiipputyöläisten etua on asia, josta me nyky-Suomen sosialidemokraatit voisimme ottaa oppia. Tuotantovälineiden omistus ei automaattisesti tee kenestäkään kapitalistia tai proletariaatin luokkavihollista, vaan kädestä suuhun elävät pakkoyrittäjät ovat usein jopa heikommassa taloudellisessa asemassa kuin tehtaiden lattioilla uurastavat kuukausipalkkalaiset. Bundin harjoittama sivistys-, koulutus- ja tutkimustyö on sekin jäljittelemisen arvoinen asia, sillä ilman henkistä missiota ja tiedon janoa poliittiselta liikkeeltä puuttuu sydän. Kuka voisi olla sosialidemokraatille parempi esikuva kuin Bildungin innoittama bundisti ja Mensch, joka pyrkii aktiivisesti nousemaan olosuhteittensa yläpuolelle opiskelun ja itsensä kehittämisen avulla?
[Näin oli lausuttu Olli Bäckströmin Skeptinen alkemisti -blogissa 5.11.2017 julkaistussa merkinnässä Bund.]
