Kysymys on tietysti rannaton ulko- ja sisäpolitiikan, kulttuurin sekä yhteiskunnallisten olojen kannalta. Osavastaukseksi sopii kuitenkin tarjota raaka-aineen hallitsemista. Suomen metsät eivät autonomian ja kansallisen kapitalismin aikakausilla päätyneet ylikansallisiin käsiin. Tehtailijat olivat jo 1800-luvulla intresseiltään suomalaisia, vaikka eivät suomenkielisiä tai kovin kansallismielisiäkään.
Puutavara-afääri oli rakenteiltaan erilainen kuin norsunluu- ja banaaniafäärit. Sikälikin, että raaka-aineella oli Suomessa täysvaltaisia omistajia, joille varisi osa teollisuuden voitoista. Ensimmäisessä saharyntäyksessä 1870-luvulla solahti Kymijokeen miljoona puoli-ilmaista tukkia, mutta aikanaan myyjät oppivat pitämään puolensa. Metsänomistajista muodostui markkinavoima muiden markkinavoimien joukkoon.
[historioitsija Teemu Keskisarja 19.8.2021 julkaistussa kolumnissaan Suomen puu ja Norsunluurannikon norsunluu]
Jotain tekemistä asian kannalta saattoi olla silläkin, että Suomessa asui pohjoismaiseen rotuun kuuluvia valkoisia ihmisiä, kun Norsunluurannikkoa asuttivat kiljuvat ja lörpöttelevät viidakkoneekerit.
VastaaPoistaNykyään ero on valitettavasti tasoittunut jälkimmäisen hyväksi...
Meillä oli myös asujaimisto etnisesti ja kulttuurisesti suhteellisen yhtenäistä, eikä kauhean voimakasta ylä- ja alaluokan vastakkaisuutta myöskään ollut.
Poista