S Antaa Edvard Westermarckille synninpäästön

Pääteostensa perusteella Westermarck ei siis kannata eugeniikkaa, hän ei mainitse koko asiaa. Moraalikirjoissaan Westermarck tarkastelee pitkästi esimerkiksi eri kansojen suhtautumista lapsenmurhiin, mutta hän tekee sen neutraalisti tiedemiehen silmin, ottamatta kantaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Westermarck ei myöskään hyväksynyt sen ajan antropologisia rotuoppeja. Hän päinvastoin ajatteli, että ihmisluonto on kaikkialla pääpiirteissään samanlainen. Muistelmissaan Westermarck esittää, että eri rotujen kohtaamisista seuraavat ongelmat tulisivat humaanimmin ratkaistuksi sosiologisen tiedon avulla. Tapojen historia -teoksessaan hän taas kirjoittaa, että ”heikompien kansakuntain sortaminen on ristiriidassa niiden ominaisuuksien kanssa, joita voi vaatia paitsi hyvältä ihmiseltä, myöskin hyvältä isänmaanystävältä”.

[...]

Westermarckin mielestä perinnöllisten sairauksien riski – jonka suuruudesta hän ei puhu – on siis riittävä peruste rajoittaa lakien avulla naimisiinmenoa (jota hän näyttää käyttävän synonyymina lisääntymiselle). Tältä osin hänen ajattelunsa ei ole täysin modernia.
Westermarck jatkaa:

Luulen, että moraalinen kasvatus saattaa myös edistää eugeenisia tavoitteita. Näyttää, että vallitseva näkemys, että lähes kuka tahansa on riittävän hyvä mennäkseen naimisiin, johtuu pääosin siitä, että tässä tapauksessa syy ja seuraus, avioliitto ja jälkeläisen sairaalloisuus, ovat niin etäisiä toisistaan, että likinäköinen silmä ei huomaa niiden yhteyttä. Siksi häntä ei tuomita, joka menee naimisiin harkinnan tai itsekontrollin puutteesta, ja joka täten tuottaa kurjuuteen tuomittuja jälkeläisiä. Mutta tämä ei voi olla oikein. On tuskin toista näkökohtaa, jossa sivistyneen ihmisen moraalinen tietoisuus tarvitsee yhtä paljon älyllistä harjoitusta kuin tuomittaessa tapauksia, jotka osoittavat piittaamattomuutta tai harkinnan puutetta. Tässä suhteessa evoluution kuluessa on tapahtunut paljon edistystä, ja olisi mieletöntä kuvitella, että olemme jo saavuttaneet prosessin loppupisteen. Olisi mieletöntä kuvitella, että ihmiset ainiaaksi jättäisivät yksilön päähänpistojen varaan sen tärkeimmän ja seurauksiltaan kauaskantoisimman toiminnan, joka ihmissuvun kohtaloksi on tullut.

Olen lievästä alkutyrmistyksestäni huolimatta valmis antamaan Westermarckille synninpäästön. Hänen tieteelliset ansionsa filosofiassa, biologiassa, antropologiassa ja psykologiassa eivät haalene tällaisesta ympäripyöreästä mielipiteestä, jota voidaan pitää lapsen (tai yhteiskunnan) hyväksi tarkoitettuna mutta liian pitkälle menneenä perhesuunnitteluna. Jos tämä tahraa Westermarckin maineen, saman kuvittelisi tapahtuvan sikiöseulontoja ja ultraäänikuvauksia tarjoavalle neuvolatoiminnalle. 

[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 25.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Suomalainen sosiologia, eugeniikka ja sosiobiologia, jossa hän käsittelee sitä, että kannattiko suomalaisen sosiologian isä Edvard Westermarck (1862–1939) eugeniikkaa]