Ja sitten napsahtikin karenssi. Ja tuli matka sosiaaliluukulle. Jossain vaiheessa hän alkoi ymmärtää sitä kansaa joka oli työttömänä kyllästynyt oloihinsa ja tukenut onnistunutta kapinaa. Ei hän tosin tuntenut sitä kohtaan mitään sympatiaa. Sen joutikin kärsiä. Se oli sen osa. Se oli hänelle vierasta ja merkityksetöntä. Mutta ei hänelle tällainen kuulunut. Hän oli uusrälssiä. Ja sen asian tajuaminen, että hän nimenomaan oli ollut uusrälssiä mutta ei koskaan tulisi enää olemaan herätti hänessä aina vain suuremman katkeruuden.
[Näin oli lausuttu Yrjöperskeles-blogissa 25.1.2017 julkaistussa merkinnässä Uusi suunta osa III, jossa kerrotaan, mitä tapahtuu uusrälssin jäsenelle vallankumouksen jälkeen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti