Tämä on yksi multikulturalistisen näkemyksen paradokseista: politiikan lähtökohtana on yhteiskunnan moninaisuuden hyväksyminen, mutta julkilausumaton oletus silti on, että vähemmistöyhteisöt ovat yhdenmukaisia. Malik jatkaa:
Toisin sanoen monikulttuurisuuspolitiikka ei ole vastannut yhteisöjen tarpeisiin vaan on pitkälti auttanut luomaan nuo yhteisöt pakottamalla ihmiset omaksumaan identiteetin ja jättämään huomiotta luokan, sukupuolen ja uskontokuntien sisäisten erimielisyyksien aiheuttamat sisäiset konfliktit. - - Se ei ole voimaannuttanut vähemmistöyhteisöjä vaan niin sanottuja yhteisön johtajia, joiden asema ja vaikutusvalta perustuvat pitkälti heidän suhteeseensa valtioon. - - Samaan aikaan kun Birminghamin politiikka jätti huomiotta vähemmistöyhteisöjen sisäiset konfliktit, se loi konflikteja vähemmistöyhteisöjen välille.Tämänkaltainen resurssikilpailua suosiva politiikka sai siis aikaan sen, että ihmiset identifioituivat voimakkaammin etnisiin vähemmistöryhmiinsä: ”Kun poliittista valtaa ja taloudellisia resursseja ryhdyttiin jakamaan etnisyyden perusteella, ihmiset alkoivat identifioida itsensä vain noiden etnisyyksien pohjalta ja samastua vain noihin etnisyyksiin.” Tasa-arvoon tähtäävä politiikka toisin sanoen pakotti ihmiset yksiulotteiseen minäkuvaan. Vähemmistöjä autettiin luomaan järjestöjä, jotka sitten joutuivat tukitoimien takia keskittymään järjestöjen etniseen ja uskonnolliseen jakautumiseen.
[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalo 21.1.2017 Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan julkaisemassaan Kenan Malikin Monikulttuurisuus-kirjaa perusteellisesti ja hyvin käsittelevässä merkinnässään Kenan Malik, sananvapaus ja monikulttuurisuus.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti