Löysä ja varsin pitkälle rajoittamaton aborttioikeus on hyväksytty
länsimaissa lähinnä poliittisen välinpitämättömyyden seurauksena ja
käytännöllisistä syistä, kun on haluttu helpottaa ehkäisyn
laiminlyömisestä johtuvia ongelmia. Aborttia käytetään jälkikäteen
vaikuttavana ehkäisynä, ja helppo saatavuus rohkaisee siihen. Tätä
kautta tuotetaan, paitsi epäoikeudenmukaisuutta, myös käytännöllistä
kärsimystä ja mahdollisesti myös lapsensaantiongelmia jatkossa.
Rajoittamaton aborttioikeus voidaan ampua alas jo edellä mainitsemistani
syistä. Abortti tulisi sallia vain lääketieteellisistä syistä, mikäli
synnytys vaarantaisi synnyttävän vanhemman terveyden tai hengen, sillä
vaakakupissa painaa tällöin myös toisen osapuolen elämä.
Konservatiivisena pidetty aborttinäkemys on siis perusteltu nimenomaan
ihmisarvon ja elämän itseisarvoja korostavan etiikan näkökulmasta. Tämän
mukaan menetellään esimerkiksi Saksassa, jossa abortit sallitaan
lääketieteellisesti perustelluista syistä. Koska Saksa on kehittynyt ja
edistynyt maa, aborttien rajoittamista ei voida pitää
taantumuksellisena. Kursorisesti voidaan huomauttaa, että Euroopan
maista ensimmäisenä abortit laillistettiin Neuvostoliitossa, joka
tunnetaankin todellisena ihmisarvon mallimaana.
Aborttikysymys on liittynyt viime aikoina väestöpoliittisiin ongelmiin.
Länsimaissa ehkäisypillerin käyttöönoton ja raskauden keskeytysten
laillistamisen myötä väestödiagrammeihin on syntynyt kuhmuja, jotka
eivät ole enteilleet hyvää huoltosuhteen kannalta. Tätä seikkaa on
käytetty sittemmin maahanmuuton verukkeena, vaikka väestön vähenemistä
olisi voitu hoitaa muillakin tavoin kuin ihmisten maahantuonnilla.
Kehitysmaissa abortti koetaan ongelmaksi siksi, että sitä ei saa. Sama
pätee ehkäisyyn, ja voidaankin sanoa, että väestön liikakasvun vuoksi
”maailma ei lopu räjähtäen vaan kitisten”. Vahva argumentti abortin
puolesta on väestönkasvun hillitseminen, joka tosin johtaa kysymään,
miten käy ihmisarvon. Olisiko ihmiskunnan ihmisarvoisuus pelastettava rajoittamalla ihmisten ihmisarvoista oikeutta lisääntyä? Nähdäkseni lisääntymisoikeuden rajoittaminen ennakolta ei koettele ihmisarvoa yhtä paljon
kuin abortin käyttäminen ehkäisykeinona jälkikäteen, joten tietoista
yhden lapsen politiikkaa ja ehkäisypakkoa voidaan pitää perusteltuna.
[paha filosofi Jukka Hankamäki 5.2.2017 julkaisemassaan blogimerkinnässä Et ehkä omista geenejäsi - Asiaa abortista]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti