"Sananvapaus ja uskonnonvapaus koskevat myös pappeja"

Antti Kruus myöntää, että on joskus mennyt julkaisuissaan liian pitkälle, mutta muistuttaa sanan- ja uskonnonvapauden koskevan myös pappeja. Hänen mukaansa arvokasta kristillistä perintöä on pidettävä esillä eikä sitä saa hiljentää. 

[Näin oli kuulunut tiivistelmä Seurakuntalainen-lehdessä 14.10.2025 julkaistussa Jenni Repon kirjoittamassa artikkelissa Somejulkaisujensa vuoksi varoituksen saanut Antti Kruus: ”Vetoan siihen, että papilla on oikeus puhua asioista”.]

[Kyseinen mies Antti Kruus on näköjään Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Espoon Olarin seurakunnassa työskentelevä "kappalainen", mitä sana sitten tarkoittaakin.]

[Mutta pitäähän minun nyt hieman kommentoida myös itse asiaa:]

[Sananvapaus koskee "pappeja", tai sen pitäisi ainakin toki koskea, yleisellä yhteiskunnallisella tasolla. Mutta kukin uskonnollinen yhdyskunta saa halutessaan kuitenkin määritellä, mitä heidän palveluksessaan oleva henkilö saa julkisesti lausua ao. lafkan työntekijänä. Sen sijaan millään uskonnollisella yhdyskunnalla ei saa olla minkäänlaista veto-oikeutta siihen, mitä sen ulkopuoliset ihmiset lausuvat milloinkin mistäkin. Tämä on myös osa uskonnonvapautta. Myös ihmisten ja uskonnollisten yhdyskuntien ja uskontojen pyhiä pitämiä asioita, arvoja, kirjoja, kirjoituksia, lausumia ja hahmoja tulee voida kritisoida ja jopa rajustikin. Sen sijaan uskonnonvapauden järkevä määritelmä rajaa ulkopuolelleen sen, että ihminen menisi häiriköimään temppelipalvelusta tai hautajaisia.]

[Uskonnonvapaus tarkoittaa myös sitä, että saa kuulua uskontokuntaan tai olla kuulumatta ja uskoa uskonnon dogmeihin tai olla uskomatta. Millään uskonnollisella yhdyskunnalla ei saa olla minkäänlaista veto-oikeutta tähän kysymykseen.]

[Tämä ei ole pelkästään minun mielipiteeni. Tämä on myös liberaalien ihmisten mielipide.]

[Mitä taas tulee "kappalainen" Antti Kruusiin, niin hän joko ei pure kättä, joka häntä uskonnollisessa yhdyskunnassaan ruokkii, tai sitten hän eroaa kyseisestä uskonnollisesta yhdyskunnasta. Hän saa milloin tahansa erota siitä ja sen tapahduttua myöskin halutessaan liittyä johonkin toiseen, taikka perustaa kokonaan uuden uskonnollisen yhdyskunnan. Käytännössä sellaiseen ryhtymistä vaikeuttaa kuitenkin se, että Suomessa on edelleen olemassa jonkinlainen valtionkirkkojärjestelmä, ja joidenkin mielestä edelleenkin Suomen virallisen kirkon jäsenyys, on kyse sitten evankelisluterilaisesta taikka ortodoksisesta kirkosta, on merkki siitä, että ihminen on kunnon ihminen.] 

[Suomen myös pitäisi olla "liberaali demokratia". Käytännössä kuitenkin Suomessa rajataan niin sananvapautta kuin uskonnonvapautta antamalla uskonnoille ja uskontojen pyhille hahmoille oikeuksia loukkaantua kaiken maailman asioista ja rajata ihmisten mielipiteenilmaisua ja keskustelua.]

[Minä vihaan uuskonservatiiveja. Niitä löytyy mitä luultavimmin kaikkien eduskunnassa tällä hetkellä edustettuina olevien poliittisten puolueiden riveistä, ja yleensä runsain mitoin.]

[Lisäksi minä haluaisin vielä sanoa, että jokaisella ihmisellä on oma mielipiteensä siitä, mikä on "arvokasta kristillistä perintöä" ja mikä ei, tai että onko sellaista edes ylipäätään olemassa.]

[Siihen jotenkin liittyen muistan kuin eilisen päivän sen, kun Amerikan Yhdysvalloissa aikoinaan kveekareiden keskuudessa tehtiin virallinen periaatepäätös siitä, että kveekarilla ei saa olla orjia. Kveekareiden keskuudessa neekeriorjien omistaminen todennäköisesti oli ollut jo ennen tätä vähäisempää kuin muiden alueella vaikuttaneiden kristillisten tai kristillistaustaisten uskonyhteisöjen keskuudessa. Monet orjia omistavista kveekareista vapauttivat tällöin orjansa. Olen kuullut, että jos orjia omistava kveekareihin kuuluva ihminen ei halunnut luopua orjien ilmaisehkosta taloudellistuotannollisesta panoksesta, hän kääntyi metodistiksi. Metodistit eivät ole olleet erityisen tunnettuja myötämielisestä suhtautumisestaan orjuuteen, mutta tuolloin orjanomistajien määrä heidän joukossaan lisääntyi ainakin pikkaisen.]