Saatavilla olevien lähteiden mukaan tavallisten varjagien pukeutuminen ei juurikaan eronnut skandinaavisesta pukeutumisesta ainakaan vaatteiden mallien, korujen, tai aseistuksen osalta. Samanlaisia koruja ja vaatteiden jäämiä on löydetty sekä Skandinaviasta että varjagi-ruusien asuinseuduilta. Rikkaiden vaatekankaiden materiaali saattoi kuitenkin idässä erota skandinaavisesta. Läheisempien kontaktien ansiosta on kenties voitu helpommin hankkia itäroomalaista silkkibrokadia, ja ehkä jopa intialaista puuvillaa (vaikka kyse saattoi olla pellavastakin). Tähän täytyy liittää historianelävöittäjille pieni varoituksen sananen. Elävöittäjät usein haluaisivat käyttää kaikenlaisia muiden kulttuurien omaleimaisia vaatteita ja varusteita osana viikinkiajan skandinaavihahmoaan, ja yrittävät perustella tämän "itämaisella kauppiaalla", tai "Idäntien ryöstösaaliilla", mutta lähteet eivät oikeastaan tue tällaista näkökantaa, muuten kuin ehkä aivan yhteiskunnan ylimmällä tasolla. Tietenkin varjagien sulautuessa pikku hiljaa paikallisiin väestöihin heidän omaperäinen skandinaavinen muotinsa vähitellen muuttui vastaamaan paikallisia normeja. Tällöin puhutaan satojen vuosien aikajänteestä, ja on vaikea sanoa kuinka suurta yhteenkuuluvuutta ruusit kokivat skandinaavien kanssa enää viikinkiajan lopulla.
[Näin oli lausuttu Mennyt aika -blogissa 13.5.2025 julkaistussa merkinnässä Varjagien pukeutumisesta.]
[Niin, mikseivät "historianelävöittäjät" ota kunnolla asioista selvää, on kysymys, joka pitää esittää.]
[Joku Sven on voinut saapua viikinkiajan lopulla Kiovaan, ja siellä porukat ovat ihmetelleet, että mitä tuo höpäjää.]
Kukapa nyt keskiaikaa haluaisikaan harrastaa jos olisi pitäydyttävä siinä millaista se oli, eli sekoitus kuravelliä, kakkaa ja verta.
VastaaPoistaOlisipa kiva olla eloonjäämisleirillä kahden vuoden ajan joskus. Siellä elettäisiin kuten viikingit. Paitsi että ei harjoitettaisi sotimista taikka ryöstoretkiä taikka orjanmetsästystä.
PoistaLievempi versio tällaisesta olisi vuoden 1820 wanhan kunnon ajan iso purjelaiva. Ja siellä tarvitsisi olla vain kahdeksan ja puolen kuukauden ajan.
Eräässä saagassa sankari Starkaðr muisteli vanhoilla päivillään haikeana vanhoja hyviä viikinkiaikoja, kun ainoa koti oli laiva, ainoa perhe laivatoverit, ainoa ruoka kirveellä laivan parrasta vasten louhittu jäinen liha ja ainoa palanpainike omasta parrasta imetty kosteus.
PoistaOli tainnut aika kullata muistoja.
Niin voisi uskoa.
Poista