Karjalan kansannoususta tuli samanlainen toistuva aihe kuin vuoden 1918 sodasta, ja sitä käytettiin toistuvana esimerkkinä suomalaisten aggressiivisuudesta. Erotuksena Suomen sisällissodasta heimosotien taistelut koskettivat suomalaisten lisäksi myös karjalaisia ja venäläisiä, joihin punasuomalaiset joutuivat nyt määrittämään suhteensa. On varsin kiinnostavaa, että myös punaiset suomalaiset näkivät Karjalan osana Suomen kulttuuripiiriä ja karjalaiset suomalaisten heimokansana. Erityisesti 1920-luvun alussa lehdessä käytetyt argumentit karjalaisten ja suomalaisten vuosisataisesta yhteydestä olivat käytännössä samat kuin valkoisessa Suomessa. Kuva karjalaisista noudatti hyvin pitkälti Suomessa vallalla olevia käsityksiä uneliaasta ja epäitsenäisestä heimokansasta ”joka tähän saakka on uneksinut, soittanut kanneltaan ja hyrissyt itkuvirsiään saloseutujen syvissä uumenissa.”
[Näin oli lausuttu Historian tietosanomat -julkaisussa 22.10.2028 julkaistussa Anna Laakkosen kirjoittamassa artikkelissa ”Kaameata kidutusta fasisti-Suomen vaivaistaloissa” – Suomi-kuva Punaisessa Karjalassa 1920–1937.]
[Niinhän se oli historiallisesti mennyt, että ensin suomen kielen esimuoto saapui Lounais-Suomeen, josta se levisi kauas itään. Myöhemmin suomen kielen esimuoto tuli vielä uudestaan Karjalan kautta alueellemme työntäen samalla länsimurteita jonkin verran länteenpäin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti