Kun mietitään kristittyä joka pelkää roolipelaajaa ja huutaa sutta, tai vihaista äärioikeistolaista tai heitä jotka uhkailevat perussuomalaisia, näen kaikkien takana saman voiman. Voiman jossa suurin osa argumenteista keskittyy pesemään vastuuta omalta ideologialta jos sen parista nousee väärinkäytöksiä. Voiman jossa väärinkäytöksistä tehdään ymmärrettäviä tai jopa oikeutettuja koska ”uhka on niin suuri”. Pointti on se, että jos uhkaan reagoi tuolla tavalla niin siitä syntyy vain poliittista väkivaltaa vastapuoleen. (Ilmiössä joka on ns. hyvin lähellä sitä ajatussotkua joka joillakuilla on. Heistä Päivi Räsänen puolustaa sananvapautta. Tosiasiassa Päivi Räsäsen sananvapautta uhataan. Nämä eivät ole mitenkään yksi ja sama asia. Päivi Räsänen ja hänen suhteensa uskonnonvapauteen on esimerkiksi koostunut lausunnoista joissa pride on provokaatio ja ateisteja vastaan pitää taistella koska ateismi johtaa joukkosurmiin. Tästä saa revittyä irti hervotonta huumoria joka on ”hauskaa koska totta”.)
[eräs hyvä nettituttuni yhdessä blogeistaan 21.5.2021 julkaisemassaan merkinnässä Ei pidä uhata vierailevaa luennoitsijaa hiilihangolla]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti