Hitler lupaili paljon vähemmän. Sodan alkumetreillä hän kyllä lupasi Suomelle Itä-Karjalan, mutta käski kaikessa hiljaisuudessa ryhtyä valmistelemaan Suomen liittämistä osavaltiona tulevaan Suur-Saksaan.
Ensimmäinen sotavuosi opetti kuitenkin Hitleriä arvostamaan suomalaisia, joita hän piti parhaina Saksan liittolaisina. Hän sanoi näin maaliskuussa 1942 kenraalimajuri Talvelalle. Muutamaa kuukautta myöhemmin Führer jopa saapui yllätysvieraaksi Suomen Marsalkan syntymäpäiville. Se oli hänen ainoa sodanaikainen ulkomaanmatkansa.
Hitler oli tuolloin jo hyväksynyt ajatuksen, että pohjoinen soturikansa oli parempi liittolaisena sen sijaan, että se olisi sulautettu germaaniseen valtakuntaan.
Stalingradin tappion jälkeen Hitlerin mielenkiinto Suomea kohtaan rajoittui enää Suomen pitämiseen mukana sodassa. Suomalaisten mielenkiinto taas keskittyi sodasta irti pääsemiseen. Sen hinnaksi lopulta tuli, että syksyllä 1944 suomalaisten oli käännettävä aseensa saksalaisia aseveljiä vastaan.
Ajan mittaan se koitui Suomen onneksi. Hitlerin voitto tuskin olisi merkinnyt parempia päiviä. Hakaristi olisi väkisinkin takertunut Suomi-neidon kurkkuun.
[Näin oli lausuttu Apu-lehdessä 19.5.2019 julkaistussa Jukka Halosen kirjoittamassa artikkelissa Saksalaiset kosiskelivat Suomea tarjoamalla rajantakaisia alueita.]
Niinhän tuossa 16.7.1941 pidetyssä Saksan itärintaman sodanjohdon kokuksessa päätettiin Suomen liittämisestä Suur-Saksaan "als Bundesstaat";
VastaaPoistaei siis osavaltiona, vaan valtioliittoon.
Samassa kokouksessa miehitetyn itäalueen ministeri Alfred Rosenberg esitti, ettei Ukrainaa pitäisi orjuuttaa vaan päinvastoin suhtautua siihen myötämielisesti, niin siitä saataisin Suomen kaltainen kumppani.
Näillä ei toki ollut enää mitään merkitystä sen jälkeen kun USA tuli sotaan mukaan.
Sen jälkeen ei kyse ollut siitä voiko Saksa voittaa, vaan ainoastaan milloin ja miten tylysti se häviää.
Okei, valtioliittoon siis. Saksa olisi tosin ollut siinä määräävämpänä osapuolena.
PoistaJos Hitler olisi saatu pois päiviltä jo vuonna 1941, niin natsi-Saksa olisi voinut jonkin verran pitkittää sotaa. Mutta voittaa se ei sitä olisi voinut jo pelkästään siitä syystä, että natsien ideologiaan kuului tiettyjen ihmisryhmien dehumanisoiminen. He eivät saaneet näistä liittolaisia, vaan vihollisia. Myöhempi politiikan muutos ei olisi luultavasti pelastanut tilannetta enää. Veikkaan.