Olen jopa miettinyt, että jospa Brexit ja Trump ovat vain rauhoittavia lääkkeitä, joilla valkoinen mies välttyy tuntemasta itseään tyystin syrjäytetyksi…kunnes on liian myöhäistä. Kunnes demografinen muutos on lopullinen. Kunnes hän on turvallisesti vähemmistössä. Kunnes hänen poikansa tulevat entistä passiivisemmiksi ja androgyynisemmiksi estrogeeneistä, lisäaineista, feministisestä indoktrinaatiosta ja virkaintoisten koulutusammattilaisten sekä vanhempiensa hyysäämisestä. Kunnes juuri kukaan ei enää osaa mitään hyödyllistä ja on avuton ilman käteen sopivaa tietokonettaan. Kunnes varallisuuden jakautuminen on niin jyrkkää, ettei yleinen mielipide merkitse enää mitään ja eliitti voi antaa resursseja avustuksina työntekijöilleen, joiden elämää he säätelevät kehdosta hautaan.
Se olisi nerokasta, eikö vain?
Eikö olisi eliitiltä nokkelaa uskotella suurimmalle viholliselleen ja uhkaajalleen, että he ovat ”taas vallankahvassa”. Näin heidät saadaan huhkimaan systeemin puolesta, kunnes heidän ajatuksillaan ei ole enää väliä…
[Näin oli lausunut yhdysvaltalainen paha kirjailija Jack Donovan
Sarastus-verkkolehdessä 8.11.2016 julkaistussa kirjoituksessaan Kukaan ei tee Amerikasta suurta, joka oli kirjoitettu ennen Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleja.]
[Mitä tulee Valiumiin ja Diapamiin, niin jo Karl Marx oli aikoinaan sanonut, että uskonto on oopiumia kansalle.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti