Eduskunnan toiminnassa on hullunkurista ollut se, että
perustuslakivaliokunta on antautunut kuuntelemaan etupäässä
vasemmistolaisten perustuslakijuristien kannanottoja, vaikka tosiasiassa
eduskunta itse on suvereeni linjanvetäjä sekä lain säätäjänä että
tulkitsijana. Lisäksi eduskunta on antanut uskotella itselleen, että
poliittisten levyjen pyörittely asiantuntemuksen levylautasella
tuottaisi megafonista jotakin muuta kuin puolueideologista tuubaa.
En tietenkään vastusta asiantuntemuksen käyttämistä lainsäädännön
tukena, ja olen valmis myös sitä itse antamaan. Pääongelmana näyttääkin
olevan asiantuntijatahojen puolueellisuus. Sen takana vallitsee ikävä
tosiasia, että yliopistojen oppituolit on täytetty puoluepoliittisin
perustein vihervasemmistolaisilla politrukeilla, joilla on värisuora
etenkin humanistisissa sekä oikeus- ja yhteiskuntatieteellisissä
tiedekunnissa. Myöskään perustuslakituomioistuimen perustaminen ei
ratkaisisi mitään,
koska myös siitä muodostuisi perimmältään poliittinen toimielin.
Naurettavaa on Lavapuron & Ojasen tapa kyynelehtiä lehdistölle eduskunnan toiminnan puolueellisuuden vuoksi esimerkiksi väitteessä
”puoluepoliittinen suhmurointi hakee vertaistaan” samalla kun heidän
omat ”puolueettomina” esitetyt poliittiset argumenttinsa toimivat
Troijan puuhevosena, jolla heidän oma vertaansa vailla oleva
puoluepoliittinen suhmurointinsa kärrätään eduskunnan sivuovesta sisään.
Ikävä kyllä, eduskunnassa toimivien kansanedustajien asiantuntemus ei
näytä riittävän sen asian tunnistamiseen, millaisen ideologisen
manipulaation kynsissä he ovat tilatessaan asiantuntija-arviot
vasemmistolaisen puolueideologian penetroimilta henkilöiltä.
Kansanedustajiakin huonommassa asemassa asemassa ovat ne yliopistojen
opiskelijat, jotka pahaa aavistamattaan joutuvat kyseisenlaisen
poliittisen asennemuokkauksen kohteiksi opetuksessa ja opiskeluaikanaan.
Vaadinkin muutosta yliopistojen nimityskäytäntöihin. Suomen
yliopistoissa pitäisi toimeenpanna samanlainen puhdistus kuin Berliinin
Humboldt-yliopistossa DDR:n romahtamisen jälkeen. Poliittisesti
sitoutuneet ja kommunistisissa ”hyvä veli” -verkostoissa tehtäviinsä
junaillut jäsenkirjaprofessorit pitäisi sanoa irti ja laittaa heidän
tehtävänsä uudestaan täytettäviksi.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 29.3.2017 julkaisemassaan merkinnässä Ihmisoikeusfundamentalismi on perustuslakipopulismia]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti