No ei se kyllä ihan noinkaan ole. On pakko jälleen olla eri mieltä.
Nykyjudaismi
on ensisijaisesti farisealaisuuden suora jatkumo. Jeesuksella ei ollut
opillisia erimielisyyksiä farisealaisten kanssa - hänen suurin
kritiikkinsä kohdistui siihen, että fariseukset eivät eläneet kuten
opettivat ja että heillä uskonelämä typistyi hengettömäksi
ortopraksiaksi (noudatetaan lain kirjainta mutta ei sen henkeä).
Jeesuksen eksegeesi oli hyvin lähellä beit Hilleliä.
Jeesuksen
suurin opillinen vihollinen olivat saddukealaiset. He sattuneesta
syystä olivat myös fariseusten katkerin vihollinen. Saddukealaisten
tarina loppui sitten vuoden 70 zeloottikapinaan.
Kristinusko
sellaisena miksi se muodostui on Shaul ha-Tarsin eli P. Paavalin
käsialaa. Hän oli fariseus - Gamaliel Suuren oppilas - ja se näkyy
hänestä. Hän oli ensimmäinen, joka lakkautti "suullisen Tooran" eli
talmudilaisen perinteen ja lakkautti myös halakhan eli Mooseksen lain
yleissitovuuden. Mikä on sinänsä vahinko - Jeesus itsehän painotti
halakhaa ja sen noudattamista. Siinä taisi mennä lapsi pesuveden mukana.
Kaksi kristinuskon peruslakia - kultainen sääntö ja rakkauden
kaksoiskäsky - ovat aivan liian laveat suurimmalle osalle ihmisiä
noudattaa.
Nykyjudaismin perustaja oli Johanan ben Zakkai, joka
todennäköisesti on tuntenut Paavalin - he olivat molemmat Gamaliel
Suuren oppilaita. Ikävä kyllä nykyjudaismi on hylännyt täysin Jeesuksen
suurimman innovaation eli halakhan tulkitsemisen roomalaisen oikeuden
periaatteiden kautta (= luetaan sitä lakia miettien mikä lainsäätäjällä
oli mielessään lakia antaessaan ja mikä on lain henki) ja Talmud on
täynnänsä hedelmätöntä pilkunveivausta, sanamuotoihin takertumista ja
lain käyttämistä tuottamaan vahinkoa (tämä on ehdottomasti kielletty
roomalaisessa oikeudessa ja tunnetaan nykyjuridiikassa nimellä
"shikaanin kielto"). Talmudista noin 90% on täyttä roskaa, mutta 10% on
helmiä.
Mutta arvopohja on lopultakin molemmissa sama.
Verrattaessa sekä judaismia että kristinuskoa toisaalta polyteistiseen
roomalais-hellenistiseen pakanuuteen ja toisaalta
germaanis-skandinaaviseen pakanuuteen, eroa on kuin yöllä ja päivällä
eikä vähimmin arvoissa ja etiikassa. Samoin verrattaessa kristinuskoa ja
judaismia ateistiseen sekularismiin ja sen kolmeen muotoon (humanismi,
nihilismi ja satanismi) eroa on jälleen. Siksi on täysin oikeutettua
puhua "juutalais-kristillisyydestä" kun halutaan tehdä kontrasti
toisaalta eurooppalaiseen polyteismiin ja toisaalta eurooppalaiseen
ateismiin.
Kristinusko on Judaism Light. Se sopii ihmisille,
jotka eivät tykkää hedelmättömästä pilkunviilauksesta, kuolleista
lakipykälistä, kahlitsevista traditioista ja muodon asettamisesta
sisällön edelle. Mutta ikävä kyllä kristinuskossa on heivattu laidan yli
paljon sellaista, mikä judaismissa on kaunista ja hyvää.
Ja
ennenkaikkea kristityt kaipaisivat oman Talmudinsa. Että todella
tiedettäisiin, miten lakeja ja eettisiä periaatteita tulisi noudattaa
eikä liikaa jäisi arvailun ja omien tulkintojen varaan.
[nimimerkki "Ruukinmatruuna" 13.6.2017 Miehinen tekijä -blogissa julkaistun merkinnän Juutalais-kristillisyyttä ei ole olemassa lukijakommenteissa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti