Kovien kapitalistien omistama ja punavihreiden toimittajien miehittämä
media osaa hyödyntää taiteilijoiden signalointihalua. Kun toimittaja
kysyy taiteilijalta poliittisista asioista, hän käyttää tätä megafonina
omille näkemyksilleen. Yhdessätoista tapauksessa kymmenestä taiteilija
sanoo maahanmuutosta, leikkauksista, homoavioliitosta ja äärioikeistosta
juuri sen mitä toimittaja haluaakin kuulla - ei siksi, että taiteilija
olisi päätynyt näihin näkemyksiin syvällisen pohdinnan tuloksena tai
että ne olisivat erityisen suosittuja, vaan koska ne miellyttävät
journalisteja ja kulttuuri-instituutioita, jotka viime kädessä päättävät
kuka kuuluu hyvien tyyppien joukkoon. Niinpä taiteilijoiden
poliittiset kannanotot ovatkin useimmiten puhdasta viihdettä, halpaa
moralismia ja pisteidenkeruuta. Tämä konformistinen kuorolaulu uhkaa
hukuttaa alleen kaikki poliittisia kysymyksiä vakavissaan pohtivat
taiteilijat, edustivatpa he millaisia kantoja hyvänsä.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Marginalia-blogissaan 23.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Kirjallisuudesta ja politiikasta]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti