S Perussuomalaisten ulkopuolella on esiintynyt halua johtaa puoluetta

Sanalla ”puheenjohtaja” on perussuomalaisessa puolueessa aivan erityinen merkitys. Itse käsite on tosin politiikassa hieman oudoksuttava. Puoluetoiminnassa kenenkään ei pitäisi varsinaisesti johtaa puhetta, siis jaella puheenvuoroja tai tukkia suita, sillä jokainen ihminen on itseään määräävä subjekti ja siten suvereeni päättämään sanomisistaan.

Perussuomalaista puoluetta koskien tarvetta puheen johtamiseen onkin esiintynyt lähinnä puolueen ulkopuolella. Väistyvä puheenjohtaja Timo Soini sanoi useasti, että puolueensa edustajat ovat itse vastuussa näkemyksistään. Ja miten muutoin voisi ollakaan? Poliittisen osallistumisen idea on poliittisen tahdon ilmaiseminen ja toteuttaminen.

Tämä ei kuitenkaan ole mennyt perille sen enempää mediassa kuin oikeuslaitoksessakaan. Myös muutamat tieteen vihervasemmistolaiset politrukit ovat pyrkineet johtamaan puhetta Perussuomalaisissa, esimerkkinä nyt vaikkapa tapa, jolla maahanmuuton pääideologit Inari Sakki ja Katarina Pettersson ovat rämpineet perussuomalaisten kansanedustajien blogeissa ja nälvineet ihan eduskunnan puhemiehenkin sinänsä perusteltuja näkemyksiä vastaan pyrkien lavastamaan heidän kannanottonsa ”äärioikeistolaisiksi”, ”rasistisiksi”, ”xenofobisiksi” ja ”nationalistisiksi”.

Suoranaista herjausta ja solvaustakin on esiintynyt. Sitä edustaa Halla-ahon ja Terhon nimittely ”rutoksi” ja ”koleraksi”, mikä kirjoittajan omasta mielestä on tietysti hirveän eleganttia.

Kiinnostusta on siis riittänyt, ja perussuomalaisten vaihtoehdot maahanmuutolle ja monikulttuurisuudelle ovat kiehtoneet ihmisiä kuin karhua hunaja.

[filosofi Jukka Hankamäki 8.6.2017 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Puheen johtaja, joka julkaistui kaksi päivää ennen Perussuomalaisten puoluekokousta, jossa Jussi Halla-aho tuli valituksi uudeksi puheenjohtajaksi Timo Soinin 20 vuotta kestäneen viranpidon jälkeen]