Muun muassa somekuplat sekä överiksi paisuva selkääntaputtelu
luovat pelkoa niin puolueita, poliittista järjestelmää kuin
tulevaisuuttakin kohtaan. Vihreät osoittivat nyt ja persut jokunen vuosi
sitten että se toimii: kansa äänestää kyllä kunhan huudat lujaa etkä
pidä vastustajaasi ihmisenä. Populismi toimii - vaan toimiiko ikuisesti?
Toivon että näin ei ole, sillä toinen vaihtoehto on pelon,
äärimielisyyksien ja kiihkon kasvaminen joka kerta kovemmaksi ja
kovemmaksi. Nyt tarvitaan moderaattoria, kohta tarvitaan pappia.
Nääs kun iso osa tuntemistani vihreistä ja persuista ovat lopulta
fiksua väkeä. Vaikkeivät mielipiteet aina kohtaa, heidän kanssaan voi
jutella ja he kunnioittavat niin minua kuin poliittista vastapuoltakin.
He eivät nouse esille koska he eivät tappele ja niin somekansa kuin
mediakin rakastaa tappeluja. Näin ei tarvitse olla. Aina joskus harvoin
ihmiskunnan historiassa rauhantekijäkin nostetaan jakkaralle. Olisikohan
kohta taas aika?
[pörrökorvainen ja kerubinkasvoinen maltillisuuden mestari Kyuu Eturautti blogissaan 16.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Tukena muttei johdossa - puhetta puoluepelosta]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti