perjantai 30. kesäkuuta 2017

L Käsittelee sitä, onko suvaitsevaisuuden hintalapulle olemassa ylärajaa

Aleksi Hernesniemi käsittelee Kansalainen-palvelussa julkaistussa kolumnissaan sitä, onko suvaitsevaisuuden hintalapulle olemassa ylärajaa. Oi, katso:

Suvaitsevaisuuden hinta

PS:

Rinnakkaisesimerkkinä voisi käsitellä vaikka sitä, että pitäisikö jokaiselle julkisen terveydenhoidon asiakkaalle tehdä kaikki mahdolliset kokeet ihan vain varmuuden vuoksi. Jos niin tehtäisiin, niin Suomi joutuisi ottamaan todella rajusti velkaa joka vuosi. Itse olen sitä mieltä, että parempi on priorisoida, koska kaikkeen ei ole varaa. Jotkut muut ovat ehkä asiasta eri mieltä. Mutta jos tällaisten ihmisten mielen mukaan toimittaisiin, niin onneksi jossain vaiheessa lainahanat menisivät kiinni. Tai ainakin lainojen korot huitelisivat pilvissä. Suomen hallitus voisi toki sitten päättää, että lainoja ei makseta koskaan takaisin. Ja sitten ne lainahanat menisivät kiinni pitkäksi aikaa. Kahteenkymmeneen tai viiteenkymmeneen vuoteen Suomelle ei kukaan lainaisi rahaa. Se hyvä puoli siinä olisi kyllä, että virallinen Suomi joutuisi sitten pakosta opettelemaan tasapainoisen budjetin teon.

Tosin rinnakkaisesimerkkini on vertauksena sikäli huono, että patologinen suvaitsevaisuus aiheuttaa paljon sitä suuremman hintalapun lopulta: silkan rahanmenon lisäksi sosiaalisina ongelmina, epäsosiaalisena käyttäytymisenä, yhteiskunnan sisäisen luottamuksen romahtamisena ja kantasuomalaisten elinympäristön turvattomuutena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti