Helsingin sanomien kolumnisti lainaa tänään Timothy Snyderiä, muodikasta historioitsijaa, joka pelkää tyrannian taas kolkuttelevan ovelle myös länsimaissa.
Snyder varoittaa toistelemasta sokeasti mediassa esiintyviä sanoja ja ilmauksia. Muiden käyttämiä ilmauksia tulisi karttaa, ellei ole ihan itse miettinyt, mitä ne tarkoittavat. Olisi mietittävä oma tapansa puhua, vaikka ilmaisisi asiaa, josta arvelee kaikkien muiden puhuvan.
En ole ihan varma, mitä Snyder on tuossa teoksessaan halunnut sanoa, mutta kyllähän tämä tuo mieleen Carlylen, jonka perusoivalluksiin kuului totuuden ja sitä kiertelevän löysän puheen (hearsay) välisen eron korostaminen. Olisipa upeaa, mikäli hesarissa laajemminkin mietittäisiin tätä asiaa ja kallistuttaisiin nimenomaan totuuden sanomisen kannalle!
Mikään ei kuitenkaan tähän viittaa. Päivän suuri abrakadabra ovat nyt ne ”arvot”, joihin kepu ja kokoomus ovat ylevästi sitoutuneet ja joiden vastustajaksi on noussut muuan Halla-aho sillä perusteella, että hän kauan sitten on härnännyt valtakunnansyyttäjää käyttämällä ikävän kuuloisia, mutta toki loogisesti täysin nuhteettomia käsitteitä.
Lisäksi joku toinenkin sana on saanut jyrkän tuomion eettisesti yleviksi julistautuneilta puolueilta ja ne ilmeisesti olettavat, että asian tahallinen vääristäminen on aivan sallittua, mikäli se palvelee omaa poliittista etua.
[Timo Vihavainen 13.6.2017 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Saatanalliset sanat, jossa hän käsittelee sanamagiaa ja monen nykyään pahana pitämää N-sanaa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti