Kannattaa pohtia, kuka lopulta hyötyy sensuurista ja kuka sananvapaudesta {S}

Malik ottaa kantaa myös sananvapauteen. Hänen näkemyksensä ei ole viime aikoina nauttinut suosiota Suomessa. Malikin mukaan loukkaaminen ei ole ainoastaan väistämätöntä, vaan se on myös tärkeää: ”Kaikki yhteiskunnallinen muutos tai yhteiskunnallinen edistys merkitsee joidenkin syvään juurtuneiden tunteiden loukkaamista.” Jos siis hyväksyt, että tiettyjä asioita ei voi/tule sanoa, hyväksyt, ettei tiettyjä vallan muotoja voi kyseenalaistaa. Ihmiset kuitenkin muotoilevat tulevaisuutensa kiistelemällä ja haastamalla; eivät taivuttamalla polvensa jumalten tai ihmisten edessä, kuten Salman Rushdie on todennut. ”Et voi sanoa noin” on vallanpitäjän vastaus hänen valtansa haastamiseen. Malik kirjoittaa:

Tämän vuoksi sananvapaus on olennaista paitsi käytännön demokratialle myös niiden ryhmien pyrkimyksille, jotka muodollinen demokratiaprosessi on saattanut pettää: niille, joiden äänen esimerkiksi rasismi on saattanut hiljentää. Toisin sanoen sananvapaus ei ole suurin arvo niille, joilla on valtaa, vaan niille, jotka tahtovat haastaa vallanpitäjät. Ja sensuurilla on todellista arvoa niille, jotka eivät tahdo arvovaltaansa kyseenalaistettavan. Oikeus ”alistaa toistensa perususkomukset kritiikille” on avoimen, moninaisen yhteiskunnan peruskivi. Jos luovumme tästä oikeudesta ”suvaitsevaisuuden” tai ”kunnioituksen” nimissä, rajoitamme mahdollisuuksiamme haastaa vallanpitäjät ja niin ollen epäoikeudenmukaisuus.

Kannattaa siis pohtia, kuka lopulta hyötyy sensuurista ja kuka sananvapaudesta. 

[tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalo 21.1.2017 Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan julkaisemassaan Kenan Malikin Monikulttuurisuus-kirjaa perusteellisesti ja hyvin käsittelevässä merkinnässään Kenan Malik, sananvapaus ja monikulttuurisuus.]