Kaikille kiertoilmaisuille on kuitenkin niiden yleisestä käytöstä huolimatta käynyt samoin kuin ennenkin. Sanotaanpa sitten alushousuja pöksyiksi, pantalongeiksi, kalsongeiksi tai kaatioiksi, ne pysyvät yhä alushousuina. Vaikka "Espanjan kuningattarella ei ole jalkoja", hän silti yllättäen pystyi kävelemään. Vaikka viktoriaanisena aikana ei voitukaan syödä kanan jalkoja tai rintaa, vaan "tummaa ja vaaleaa liha", ne lihat otettiin silti kanan jaloista ja rinnasta.
Eli ongelma ei poistu sanoja muokkaamalla, vaan kiertoilmaisu vain vahvistaa sen tarkoitteen häpeällisyyttä. Kiertoilmaisun havaitsee helposti, sillä sanojen hävittäminen ei käytännössä toimi yhtä hyvin kuin Orwellilla.
Niinpä neekeri, joka vaatii itseään kutsuttavan jollain peiteilmaisulla, todellisuudessa häpeää olla neekeri, ja kiertoilmaisun esittävä vain näennäisen myötämielisesti vahvistaa tuota häpeää. Ongelma onkin aivan toisaalla kuin itse ihonvärissä. Se saattaa olla myös kiertoilmaisun esittäjässä itsessään, sillä kiertoilmaisuhan ei tarkemmin määrittele edes tämän "neekerin" ihonväriä. Sehän saattaa olla mitä tahansa pikimustasta vaaleahkon ruskeaan, ja eri värisävyilläkin on itse asiassa omat terminsä.
[Näin oli säveltäjä Kari Rydman lausunut 13.7.2016 bloginsa merkinnässä Kiertoilmaisut vain vahvistavat merkityksensä häpeällisyyttä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti