Floridan murhaaja on vain tuurista suurin islamilaisen homomurhan tekijä länsimaissa: jo uudenvuodenaattona 2013 libyalainen muslimikiihkoilija yritti seattlelaisen homoklubin murhapolttoa motiivinaan islamilaisen lain mukainen homojen hävittäminen. (Samaa vaati, kristillisin perustein ja onneksi vain verbaalisesti, eräs takavuosien meikäläinen kirkollisvaaliehdokas, joka on toivottavasti jo kuollut.) Luvut puhuvat puolestaan: islamilainen homofobia on vakava ongelma, ja islamilainen homofobia on näin ollen hävitettävä. Se on kohdattava selkeästi ja tuomittava selkeästi. Joka kieltäytyy tästä, on islamilaisen homofobian rikoskumppani, aivan kuin Orlandon murhaaja teki vastustelemattomasta Allahista rikoskumppaninsa. Homoihin kohdistuva väkivalta ei lopu ennen kuin homoviha tuomitaan sanoin ja teoin kaikkialla maailmassa.
Tehokkain tapa purkaa islamilaista homofobiaa, vanhoillisuutta ja patriarkaalisuutta ei tietenkään ole eristää islamilaista maailmaa. Tämä vain saattaisi sen kaikkein viheliäisimmän taantumuksen käsiin ja johtaisi pahempaan väkivaltaan kuin osaamme ehkä kuvitellakaan. Islamin maallistumisen parhaat toivot ovat lännessä ja islamin nuorisossa. Länsimaissa asuvia yksittäisiä muslimeja ja islamilaisia yhteisöjä tulee kannustaa sekularismiin ja maltillisuuteen. Ideologisia konflikteja on tässä vaikeata välttää, mutta suvaitsevaisuuden vaatimuksesta ei voida tinkiä muslimien eikä kenenkään kohdalla. Suvaitsevaisuus on kaksisuuntainen väylä, ja minulla on täysi oikeus vaatia muslimia luopumaan homovihasta ja taistelemaan islamin homovihaa vastaan. Sekulaarin valtion toimintamahdollisuudet ovat hyvistä syistä rajatut uskonnollisten ryhmien suhteen, joten suuri vastuu jää länsimaisten kansalaisyhteiskuntien vapaamielisille voimille ja ryhmittymille. Niiden on kyettävä islamin vahingollisten osien tinkimättömään kritiikkiin ja muslimien yhteiskunnalliseen inklusioon. Tämä ei ole paradoksi, vaan islamin vanhoillisten piirteiden häviäminen on myös muslimien, etenkin seksuaali- ja sukupuoli-identiteetiltään valtavirrasta poikkeavien muslimien, etu ja jopa elinehto. Toimettomuus on osasyyllisyyttä, eikä ongelman kieltäminen ei ole vaihtoehto. Sen tekijä uhraa samanaikaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, naisten oikeudet ja muslimien tulevaisuuden oman valheellisen mukavuutensa alttarille.
Eräs tapa sopeuttaa islamia 21. vuosisadan kansainväliseen ja monikulttuuriseen biosfääriin on altistaa se kritiikille. On tehtävä hyvin selväksi, että on oikein ja puolustettavaa väittää niin kuin minä nyt kirjoitan: Allah ei ole jumala, eikä Muhammad ole hänen profeettansa – hän ei itse asiassa ole erityisen esimerkillinen edes historiallisten hallitsijoiden kategoriassa: esimerkiksi Perikles, Augustus, Ashoka ja Preussin Fredrik II ovat huomattavasti Muhammadia esimerkillisempiä ja arvokkaampia henkilöitä, joilla on paljon häntä parempia ajatuksia yhteiskunnan ja moraalin perusteista. Tällaisen lausumista on siedettävä. Kahden miehen pussaamista on siedettävä, ja sietämistä on eksplisiittisesti vaadittava islamilaisten yhteisöjen mahtimiehiltä (ovat huomattavan usein miehiä). Jos he eivät julista tätä suvaitsevaisuutta ja pluralismia, tulee heidät haastaa julkisesti. Homoseksuaalien vapaus ja elämä ovat paljon arvokkaampia kuin muslimiauktoriteettien mielenrauha.
[Näin oli lausuttu 21.6.2016 Napoleonin kompleksit -blogin merkinnässä Orlando furioso.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti