Viikinkiajan skandinaavit eivät käyttäneet tonttulakkeja

Käsittelemättä ovat vielä ne tonttulakit. Viikinkielävöityksessä lähes jokainen (mies)elävöittäjä on jossain vaiheessa käyttänyt tonttulakin näköistä hiippalakkia, yleensä villasta tehtyä kolmiomaista päähinettä, jonka häntä roikkuu pään sivulla, ja jossa on muhkea karvareunus. Sellaisista ei valitettavasti ole olemassa luotettavia lähteitä. Yhtäkään tällaista hattua ei ole löydetty, eivätkä todisteet viittaa siihen että juuri tämänkaltaisia hattuja olisi ollut viikinkiajalla olemassa, Skandinaviassa tai muuallakaan. Jonkinlaisia turkispäähineitä on ollut olemassa, ja lisäksi on saattanut olla roikkuvia villahiippoja, mutta elävöittäjien suosima yhdistelmä näistä (johon on usein vielä lisätty kulkusia, hopealankaa, lautanauhaa, silkkiä, kirjailua, solkia yms.) on mielikuvituksen tuotetta. Lähinnä lienevät Hudud al-'Alamissa mainitut villaiset hilkat, joiden hännät roikkuvat niskan takana, mutta tästä kuvauksesta puuttuu turkisreuna, ja kaikki muu koristus. Ibn Fadlan puhuu ruusipäällikön hautajaisissa korkeasta brokadipäähineestä, jossa on soopelinkarvaa, mutta tämä ei mitenkään voi tarkoittaa pitkähäntäistä alhaalla roikkuvaa hiippalakkia. Parissa saagassa mainitaan myös "venäläinen hattu", joka saattaa tarkoittaa jonkinlaista karvahattua, mutta minkäänlaista tarkempaa kuvausta saagakirjoittajat eivät valitettavasti tälle päähineelle anna. Gotlantilaisten kuvakivien silhuettihahmoissa toisinaan näkyy hiippamaisia osia päiden takana, muttei ole varmaa ovatko ne kuvaus hatuista, hupuista vai kenties pitkistä hiuksista, karvareunuksia niissä ei ainakaan näy. 

[Näin oli lausuttu Mennyt aika -blogissa 13.5.2025 julkaistussa merkinnässä Varjagien pukeutumisesta.] 

[Niin, mikseivät "elävöittäjät" ota kunnolla asioista selvää, on kysymys, joka pitää esittää.]

[Tai ehkäpä nuo yrittävät propagoida meille ajatusta, että Joulupukki on ollut oikeasti ruusi.]