Iranilainen kohtaa kiistakumppaninkin kunnioittaen, tuntee maansa kirjallisuusklassikot ja ottaa vieraan avosylin kotiinsa. Siitä voisimme oppia, sanoo tutkija Joonas Maristo.
Näin oli kuulunut tiivistelmä Helsingin sanomat -lehdessä 18.5.2026 julkaistussa maksumuurin takana olevassa uutisartikkelissa Meillä on Iranista paljon opittavaa, sanoo kulttuurintutkija Joonas Maristo.
Toisaalta Iranista on meillä vähemmän opittavaa siinä, että maassa on lailla kiellettyä jättää islam, suhtautua kriittisesti muslimien pyhimpiin islamilaisiin tuntoihin, harjoittaa homoseksuaalista seksuaalisuhdetta, olla ateisti ja naiselle olla pitämättä päässään islamilaista huivia tai matkustaa ilman aviomiehen lupaa. Mm. Mutta toki meidän on hyvä tietää, että siellä on asiat noin.
Ja viime aikoina Iranissa on enenevässä määrin teloitettu toisinajattelijoita, eli juuri niitä iranilaisia, jotka suhtautuvat kunnioittavammin muihin ihmisiin. Tämä johtuu siitä, että Iran on islamilainen tasavalta, jossa poliittinen valta on varsin olennaisessa määrin islamilaisilla uskonoppineilla ja muilla kiihkouskovaisilla islamilaisen yhteisön jäsenillä.
Mutta vaikka Iranin islamilaisen tasavallan yhteiskuntajärjestelmä on islamilainen, eli islamilainen papisto ja islamilainen patriarkaatti edelleen ovat edelleen tiukasti vallassa kiinni niin maan hallinnossa kuin asevoimissa, niin kuitenkin vain vähemmistö iranilaisista katsoo nykyään enää olevansa muslimeita. Maan ja sen kansalaisten tulevaisuus saattaa siis kuitenkin olla paremmalla pohjalla.
Enhän minä toki menisi sellaista vaatimaan, mutta minusta Iranille, iranilaisille ja maailmalle olisi enemmän iloksi ja hyödyksi, että maassa pitäisivät valtaa sataprosenttisesti ateistit kuin kiihkomuslimit, kun kerran ateistina oleminen ei sinänsä vaadi kiihkoilevuutta. Nykyiranilaiset saattaisivat hyvinkin tätä nykyä pitää ateistiparlamentaarikoista. Olen sitä mieltä, että Iranissa ei pitäisi olla vaalioikeutettuja sellaisten ihmisten, jotka ovat kiihkoilijoita.
Mutta eivät toki kaikki muslimit ole hulluja. Olihan natsienkin joukossa kunnollisempia ihmisiä, kuten sudeettisaksalainen tehtailija Oskar Schindler (1908-1974), joka pelasti juutalaisia oman puolueensa aikaansaamalta tuholta vaarantaen näin tekemällä niin omaisuutensa, vapautensa, ruumiillisen koskemattomuutensa kuin henkensä. Nykyään juutalaisten pelastaminen esim. raiskaamiselta tai muulta väkivallalta on taas jo vähän mennyt muodista kyllä. Tämä johtuu enemmän kiihkomuslimeista ja näiden myötäjuoksijoista kuin kansallissosialisteista.
Oskar Schindlerissäkin oli mielestäni kyllä kaksi huonoa puolta. Ensinnäkin se, että hän petti vaimoaan, ja toiseksi se, että hän oli alun alkaen antanut kannatuksensa Saksan kansallissosialistiselle työväenpuolueelle, jonka kaikkia metkuja, mihin se lopulta ryhtyi, ei mies kuitenkaan kyennyt lopulta hyväksymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti