Persialainen maantieteilijä Ahmad Ibn Rusta kirjoitti vuosien 903–913 välillä teoksen nimeltä Kitāb al-A‘lāq al-Nafīsa, "Arvokkaiden dokumenttien kirja". Tämä maantiedon kirja yhdisteli hänen omia matkakuvauksiaan Arabiassa ja Mesopotamiassa hänen lukemiinsa kirjallisiin lähteisiin. Ibn Rusta ei luultavasti itse koskaan käynyt pohjoisessa, mutta kirjassa on kuvaus matkasta ruusien mukana Novgorodiin asti, joka lienee peräisin tuntemattomaksi jääneeltä 870-luvun kirjoittajalta. Ibn Rusta välittää hänen kuvauksensa ruuseista seuraavasti:
He pukeutuvat epäpuhtaisiin vaatteisiin, ja miehet koristavat itsensä rannerenkailla ja kullalla. He kohtelevat orjiaan hyvin ja myös nämä on puettu hienostuneisiin vaatteisiin, sillä he käyvät ahkerasti kauppaa.
Epäpuhdas (ei siis likainen) viittaa tässä tapauksessa islaminuskoisten puhtauskäsityksiin, joita ei ole tarpeen käsitellä tässä artikkelissa tarkemmin, mutta sanottakoon että ulkomaisten ruusien pukeutuminen ei luonnollisestikaan täyttänyt kaikkia islaminuskon puhtaussääntöjä. Myös Ibn Fadlan puhuu ruuseista "saastaisina" olentoina, kun hän kertoo heidän peseytymistavoistaan, mutta myös siinä tapauksessa on kyse puhdistautumisesta, joka ei täytä islaminuskon tarkkoja kriteerejä.[...]
[Näin oli lausuttu Mennyt aika -blogissa 13.5.2025 julkaistussa merkinnässä Varjagien pukeutumisesta.]
[Muistan ikuisesti, kuinka eräskin hieno toimittaja oli kerran lausunut tosiasiana, että muslimit pitävät sikaa "likaisena" eläimenä, vaikka kyse on ainoastaan islamin antamasta rituaalisesta merkityksestä sialle. Silti jokaisella on tietenkin oikeus antaa haluamiaan rituaalisia merkityksiä mille tahansa. Ellei se ole pahasti ristiriidassa minun arvojeni kanssa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti