Laajemmat kertovat lähteet samasta kristillisen Suomen alkukertomuksesta ovat epäluotettavina pidetyt 1200-luvun puolivälissä ja lopulla laaditut latinankieliset Pyhän Erikin ja Pyhän Henrikin pyhimyslegendat ja 1600-luvun lopulla tallennettu suomenkieliseen suulliseen perinteeseen perustuva Piispa Henrikin surmavirsi. Tiedämme nykyään hyvin, että Suomen niin kuin toki muidenkin kansakuntien historia, kulttuuri ja identiteetit ovat aktiivisen rakennustyön tuloksia. Työ oli moninaista. Meidän tapauksessa historiattomalle kansalle piti luoda myytit ja menneisyys. Pelkkä kertomus kristillistämisestä ja alistumisesta ruotsalaiselle valtiomahdille ei kelvannut varsinkaan sen jälkeen, kun Ruotsin valtakunnan itäinen osa riuhtaistiin irti emämaasta ja siitä tuli Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaanmaa.
[Näin oli lausuttu Suomalaisen kirjallisuuden seuran Vähäisiä lisiä -blogissa 6.6.2025 julkaistussa Tuomas M. S. Lehtosen kirjoittamassa merkinnässä Siispä Suomen kansa: oliivipuun vihreä oksa ja ruotsalainen majatalo.]
[Ruotsin hallitsijoille oli tärkeää esittää, että he olisivat huseeranneet täällä jo 1100-luvun puolella tekemässä Tärkeitä ja Suuria asioita.]
[Toki on niin, että ihminen on sellainen eläinlaji, jonka yhteisöt pysyvät paremmin pystyssä, mikäli niillä on jonkinlainen yhteisesti jaettu Suuri kertomus.]
Olihan se Eerik täällä käymässä, mutta "piispa Henrik" ja "Lalli" ovat mielikuvituksen tuotetta.
VastaaPoistaEerik sai idässä käväisyllään lisäboostia pääsylleen Ruotsin kuninkaaksi mitä ei retken aikana vielä ollut, ja sai paikkansa historiassa;
lyhyeksi jääneen hallituskautensa meriiteillä olisi jäänyt vain nimeksi kuningasluettelossa.
Henrikin ja Lallin väkivaltainen kohtaaminen voi hyvinkin perustua suomalaisten ja lähetyssaarnaajien väkivaltaisesti päättyneisiin kohtaamisiin, jotka eivät 1100-luvun Ruotsissakaan olleet vielä mitenkään poikkeuksellisia tapahtumia.
Joo. 1100-luvun puolella on voinut olla jonkinlaisia molemminpuolisia sopimuksia ja liittolaisuuksia, joista päästiin kätevästi eroon 1200-luvulla Ruotsin ottaessa rapakon itäpuolella maata ja asukkaita kiinteämmin haltuunsa. 1100-luvulla Suomenmaassa oli voinut siellä täällä olla paikallisia kirkkoja, jotka saivat ruotsalaista johtoa seuraavalla vuosisadalla.
Poista