keskiviikko 3. kesäkuuta 2026

Ihmisyksilön aivojen kyky muodostaa erilaisia maailmankuvia lisääntyy iän myötä

Lindemanin mukaan yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytymättömiin käsityksiin maailmasta. Näissä käsityksissä menevät elottomien, elollisten ja psyykkisten asioiden ydinominaisuudet sekaisin.

Pieni lapsi oppii kasvaessaan erottomaan elolliset olennot ja elottomat esineet toisistaan. Jo alle yksivuotiaana lapsi tajuaa, että pallo liikkuu hänen käsiensä voimasta, kun taas koira voi liikkua omin voimin itsenäisesti.

[...] 

[Näin on lausuttu Lääkärilehdessä 28.12.2006 julkaistussa Ulla Järven kirjoittamassa artikkelissa Älykkyys tai persoonallisuus eivät selitä taikauskoa.]

[Tämäpä on mainiota. Kun yli kolme vuosikymmentä sitten olin oivaltanut kristinuskon perusasian, niin se perustui juuri tähän samaan asiaan kuin mitä on esitetty tässä artikkelissa. Eli tietoon siitä, että ihmisen aivojen kyky muodostaa erilaisia maailmankuvia kasvaa iän myötä.]

[Tarkemmin sanoen olin aikoinaan lukenut suomalaisen teologian tohtorin T. P. Virkkusen uskonnonpsykologisen teoksen Uskonto ja maailmankuva, joka perustui psykologian klassikon, sveitsiläisen kehityspsykologin Jean Piaget'n (1896-1980) työlle. (Kirjoitin siitä jopa jokunen vuosi myöhemmin esitelmän ollessani opiskelemassa maanmittausalaa (ja vielä myöhemmin julkaisin esitelmäni nettisivuillani).)]

[Mutta, siis, luettuani tuon Virkkusen teoksen luin myös hänen aikaisemmin jo julkaisemansa teoksen, joka käsitteli yksilön maailmankuvan kehitystä suomalaisen uskonnollisen tradition piirissä. Tuolloin minä oivalsin sitten kristinuskon perusasian, mikä oli minulle jonkinlainen helpotus. Tämän jälkeen luin vielä uudestaan Uskonnon ja maailmankuvan. Syntyneestä helpotuksesta huolimatta normikristinuskojen muodot ovat melko lailla lähteneet minusta vuosien varrella. Nykyinen "uskonnollinen vakaumukseni" taas on pehmeä, pyöreä ja pörheä ja vapaa ja vallaton.]

2 kommenttia:

  1. Ihminen ei synny ateistiksi vaan animistiksi:
    ensimmäiset kolme vuotta ihminen katsoo suunnilleen kaikkea ylöspäin.
    Kaikki on suurta ja mahtavaa, liikkumattomat esineet ja liikkuvat olennot, joista mahtavin on Äiti, joka hoivaa ja ruokkii.

    Kun pieni ihminen oppii liikkumaan, suuria ja mahtavia asioita tulee vastaan aina vain lisää.
    Puu tuntuu kasvavan taivaisiin asti, talo jatkuu massiivisena joka suuntaan, mäki on suunnattoman suuri ja vuori se vasta mahtava onkin!
    Pallo tuntui vielä vähän aikaa sitten valtavalta, nyt se on pienempi mutta puu edelleen valtava.
    Ennen kaikkea palloa voi liikuttaa, mutta puu ei hievahdakaan vaikka mitä tekisi, ei myöskään talo eikä edes pallon kokoinen kivi, joka varsinkin hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa;
    näin tämän viimemainitun ilmiön useaan kertaan seuratessani veljeni lasten kasvua.

    MIten näillä kaikilla ei voisi olla omaa henkeä, jolla vaikuttaa ihmisten elämiin kuin Äiti Elämänantaja, kun ovat niin paljon suurempiakin ja niin mahtavia?

    Jos änkyräkommunistit jotenkin saisivat tahtonsa läpi niin, ettei kukaan saisi koskaan minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, ihmiset alkaisivat palvoa talojaan ja autojaan.
    Mene tiedä vaikka pihakiveä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin voisi käydä. Minusta paras olisi, jos voitaisiin sallituissa uskonnollisuuksissa harjoittaa maltillista laadunvalvontaa, jotta öykkärit saataisiin pois yhteiskuntajärjestyksestä.

      Poista