1920- ja 1930-lukujen Suomessa kommunismin vastaisuus oli yleistä, mutta se sai aivan uudet mittasuhteet mainittujen vuosikymmenten taitteessa perustetun Lapuan liikkeen myötä. Kesäkuuta 1930 on kuvattu suomalaisen poliittisen terrorin huippukaudeksi, kun Lapuan liike kaappasi ja pahoinpiteli vasemmistolaisiksi katsomiaan miehiä. Kolme kyyditettävää murhattiin, työväentaloja suljettiin, sanomalehtiä lakkautettiin, Suomen sosialistinen työväenpuolue julistettiin laittomaksi ja kansanedustajia siepattiin.
[Näin oli lausuttu Historian tietosanomat -julkaisussa 22.10.2028 julkaistussa Anna Laakkosen kirjoittamassa artikkelissa ”Kaameata kidutusta fasisti-Suomen vaivaistaloissa” – Suomi-kuva Punaisessa Karjalassa 1920–1937.]
[Porvarillisella puolella monet ajattelivat tuolloin, että Lapuan liikkeessä sen ydin oli tervettä ja hyvää, vaikka liikkeen toimintaan kuului myös ylilyöntejä. Pahana ylilyöntinä pidettiin presidentti Ståhlbergin ja tämän vaimon kyyditsemistä Joensuuhun sillä perusteella, että nämä olivat vastustaneet liikkeen toimintaa. Kyyditys oli tärkeä osa sitä, miksi yleinen mielipide kääntyi Lapuan liikettä vastaan.]
[Minusta Lapuan liikkeessä oli hyvää kommunisminvastaisuus mutta huonoa demokratian sekä työväen vastaisuus. Liike oli aidosti taantumuksellinen. Minun mielipiteeni on, että Lapuan liikkeen seuraajaksi perustettu Isänmaallinen kansanliike oli huomattavasti äitiliikettään miellyttävämpi. Vaikka sielläkin osattiin hörhöillä.]
Kansallinen Kokoomus rp. teki Lapuan Liike ry.:n kanssa kommunisminvastaista yhteistyötä, josta vetäytyi pois väkivaltaisuuksien tultua kuvioihin.
VastaaPoistaIsänmaallinen Kansanliike ry. ei koskaan rekisteröitynyt puolueeksi vaikka sellaisen tavoin toimikin.
Ehkä olisi pitänyt:
IKL oli omaksunut edeltäjältään jäykkäniskaisen tavoitteen vaatia oman tahtonsa toteuttamista ja yhteistyön karttelun.
Sillä tavalla päätyy vain poliittiseen marginaaliin.
Kyllä. Ja kun sillä oli kuitenkin muuten potentiaalia kannatuksen saamiseen, niin oli vähän sääli.
Poista