Renny Harlin ei halua sanoa Kiinasta mitään ikävää.
Kun häneltä kysyy jotain diktatuuriin liittyvää tai muuten kriittistä, saa vastaukseksi purkauksen Amerikasta. Väistöliikkeen.
Käsikirjoitukset joutuu Kiinassa toki hyväksyttämään paikallisviranomaisilla, mutta koskaan ei ole kuulemma tullut ongelmia. Säännöt ovat Harlinin mukaan pohjimmiltaan samat kuin Hollywoodissa: ei liikaa alastomuutta, ei liikaa väkivaltaa, ei liian roisia kieltä.
Kun tehdään megabudjetin elokuvia megayleisölle, ei saa ärsyttää liikaa ketään, koska tavoite on maksimoida lipputulot. Maasta, kulttuurista, polittisesta järjestelmästä ja uskonnosta riippumatta.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 14.6.2020 julkaistussa Sanna Vilkmanin kirjoittamassa uutisartikkelissa Renny Harlin ikävöi kotiin Kiinaan ja halveksuu Hollywoodia: "'Siellä en ikinä tiennyt, tarkoittaako kukaan mitä sanoo".]
[Harlinin on pakko kohdella Kiinan nk. kansantasavaltaa mielin kielin, sillä Kiinan sensorit ovat melko tarkkoja siitä, millaisia elokuvia maassa saa tehdä. Ja siitä, ettei millään lailla arvostella maata diktatorisesti hallitsevan Kiinan kommunistisen puolueen oikeutta valtaan.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti