Voiko nuori nainen vastustaa
feminismiä? Voi, mutta se on vaikeaa. KulttuuriCocktail tapasi kaksi
kolmekymppistä naista, jotka ovat kyllästyneet feministien puheisiin.
Mistä penseys johtuu? Mitä ongelmia feminismin kritisoimisesta seuraa
jokapäiväisessä elämässä?
Yksi ongelma käy ilmi jo
haastattelua sovittaessa. Kumpikaan feminismikriitikoistani ei halua
esiintyä artikkelissa omilla nimillään. Jotain kuitenkin voin kertoa
heistä: molemmat ovat Helsingissä asuvia kolmekymppisiä naisia. Kutsun
heitä kirjaimilla A ja B. A on tohtorikoulutettavana Helsingin
yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa ja pienen lapsen äiti. B
työskentelee kulttuurialalla ja elää yksin. He eivät tunne toisiaan
entuudestaan. Tapaamme B:n luona.
[...]
KC: Mitä tarkoitetaan patriarkaatilla ja patriarkaattiteorialla, joihin viittaatte?
B: Patriarkaatti on sosiaalinen järjestelmä, jossa miehet päättävät politiikassa, työpaikoilla, talouselämässä ja perheiden sisällä naisten ja lasten asioista. Tällaista järjestelmää ei ole Suomessa, Pohjoismaissa, Länsi-Euroopassa tai länsimaissa. Sellaisia systeemeitä on maailmalla, mutta feministit eivät tunnusta sitä, että Suomessa eletään mahdollisuuksien tasa-arvon piirissä, ja jokainen on lain edessä yhdenvertainen. He hakevat absoluuttista lopputuloksen tasa-arvoa, jota ei voi saavuttaa ilman järjenvastaista yksilöiden oikeuksien polkemista ja pakottamista. Feministit tulkitsevat historiaa patriarkaattiteorian valossa. Heillä on kertomus siitä, miten naiset ovat "vasta" viimeisen sadan vuoden aikana hiljalleen tulleet miesten rinnalle työelämään, ja koska tämä ei aina ole sujunut ongelmitta, on kyseessä miesten sisäsyntyinen vihamielisyys ja vallanhalu naisia kohtaan. Tämä on yksinkertaistavaa ja miesvihamielistä.
[Siteeraus on Ylen sivuilla 7.4.2016 julkaistusta ja 18.11.2017 päivitetystä Tuomas Karemon kirjoittamasta haastattelujutusta Naiset, jotka vihaavat feministejä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti