S Yliopisto- ja tiedotusvälineistöväen suhtautuminen työväenluokkaan Yhdystyneessä kuningaskunnassa

Yliopistoihin ja tiedotusvälineisiin turvallisesti linnoittautunut nykyvasemmisto halveksii työväenluokan vakiintunutta ja paikoillaan pysyvää luonnetta. Tätä luonnetta pidetään jälleen yhtenä todisteena työläisten heikoista älynlahjoista, samoin kuin heidän myönteistä asennoitumistaan Brexitiin ja epäluuloisuuttaan maahanmuuttoa kohtaan. Vasemmalla ei enää tarvitse esittää argumentteja kumotakseen tietyt ajatukset – pitää vain osoittaa, että ne ovat kouluttamattomien suosimia ajatuksia. Vasemmisto halveksii kouluttamattomia valkoisia kaksinverroin kiihkeämmin: he ovat valkoisten etuoikeuksien turmelemia, mutta liian tyhmiä luopuakseen niistä. Vasemmistolle korkeakoulutus on siirtymäriitti, jonka avulla valkoiset voivat oppia määrittelemään valkoisuutensa rakenteet ja tunnustamaan syntinsä. Suoritettuaan kolmivuotisen katumus- ja sovitusriitin he kelpaavat täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi, mutta, kuten kaikissa käännynnäisissä, heissä elää erityinen viha kääntymättömiä kohtaan.

Näiden valkoisten omaksuma identiteetti on loputtomiin muovailtava ja vaihdettavissa, mutta ennen kaikkea sen tulee olla itse valittu identiteetti. Vain ryysyköyhälistön on pakko asua samalla maatilkulla kuin heidän isänsä ja isoisänsä ja pitäytyä uneliaasti samoissa kielletyissä asenteissa, asenteissa joista yliopistojen on tarkoitus vapauttaa meidät. Valkoisille menneisyys on pahuuden tyyssija, ja moraalinen hyve piilee sen kieltämisessä ja valistuneemman sidonnaisuuden muodon valitsemisessa. Tällainen identiteetin valikointi käy käsi kädessä maantieteellisen liikkuvuuden kanssa, josta on tullut normi länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen, ja molemmat merkitsevät halukkuutta hylätä perintönsä ja tulla juurettomaksi. Näitä identiteettejä ilmaisevat sosiaalisen median sovellukset, profiilikuvafiltterit ja hashtagit – pääoman banaalit hieroglyfit. 

[Christopher Pankhurst alun perin Counter Currents -verkkolehdessä 25.5.2017 julkaistussa kirjoituksessaan, jossa tämä toteaa, että kukaan ei halua kuulla manchesterilaisten työläisten ajatuksia kaupungissa 22.5.2017 tapahtuneesta islamilaisesta terrori-iskusta, ja joka julkaistiin myös Sarastus-verkkolehdessä otsikolla Manchesterin todelliset uhrit]