Perussuomalaisilla on tilaisuus valita uusi puheenjohtaja erinomaisista
ehdokkaista. Pääehdokkaina pidetyt Jussi Halla-aho ja Sampo Terho
tulevat maahanmuuttokriittisen liikkeen sisältä, joten on odotettavissa,
että puolueen kanta asiassa terävöityy. Samoin odotan, että puolue
ohjelmallisesti lähentyy keskieurooppalaisia kansallismielisiä puolueita
ja kehittyy dynaamiseksi, kansallista etua edustavaksi voimaksi.
Nuorempi maahanmuuttokriitikko Terho tosin teki virheen ehdottaessaan
keväällä, että EU-jäsenyydestä pitäisi järjestää kansanäänestys. Ei
siinä asiassa mitään kansanäänestystä pidä järjestää, ja syyt ovat samat
kuin Nato-kysymyksessäkin. Kansanäänestyksen mahdollisuus avaisi tien
hurjiin spekulaatioihin, joiden kautta Suomea alettaisiin liittää
Euraasian unioniin.
EU:n ongelmat ovat tulleet selviksi, joten nyt olisi keskityttävä
yhteistuumin vähentämään EU:n halua puuttua jäsenmaidensa sisäisiin
asioihin. Katsoessaan,
että ero EU:sta ei ole nyt ajankohtainen, Halla-aho on realistisemmilla
linjoilla. Ongelma on juuri se, josta Halla-aho huomautti
vappupuheissaan: kannatus EU:sta tai eurosta eroamiseen ei taitaisi
nykyisin riittää. Ja sitten kun kannatusta olisi tarpeeksi, olemme jo
niin syvällä ongelmissa, ettei ero olisi enää mahdollinen vaan pitäisi
jäädä odottamaan koko konglomeraatin romahtamista. Yhtä kroonistunut
tilanne on Nato-jäsenyyttä ajatellen.
Halla-ahon etuna on, että hän näyttää olevan myös seksuaalisesti
vapaamielinen. Sitä osoittaa avioliiton ulkopuolinen lapsi, jonka
Yleisradiosta ovet paukkuen lähtenyt toimittaja Salla Vuorikoski motiivejaan peittelemättä kaivoi
esiin poliittista keskustelua rikastuttamaan. Minä ainakin tykkäsin
kovasti, sillä mikäpä symboloisi tulevaisuudentoivoa paremmin kuin
lapsi!
Valitaanpa puolueen mansikkapaikalle kumpi tahansa, katson että puolue
saa erinomaisen puheenjohtajan. Uskon, että he tulevat myös hyvin
toimeen keskenään vaalin jälkeen, ja siksi jommankumman päätymistä
varapuheenjohtajaksi ei voitaisi sulkea pois ainakaan minkään
linjaerimielisyyden vuoksi. Puolueen hajottamisyritykset eivät siis
onnistu. Mutta löytyykö heistä myös johtaja ohjastamaan isompiakin
vankkureita?
[filosofi Jukka Hankamäki 8.6.2017 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Puheen johtaja,
joka julkaistui kaksi päivää ennen Perussuomalaisten puoluekokousta,
jossa Jussi Halla-aho tuli valituksi uudeksi puheenjohtajaksi Timo
Soinin 20 vuotta kestäneen viranpidon jälkeen]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti