Vähänkään epäsatunnaisemmalle lukijalleni puoluevalintani ei tule yllätyksenä: kolmesta blogini (vanha Puheenvuorossa ja uusi täällä Kansalaisessa)
toistuvimmasta teemasta kahdessa eli pakkoruotsin ja
maahanmuuttopolitiikan kohdalla perussuomalaiset on oikeastaan ainoa
mahdollisuus. (Se kolmas on saamelais/lappalaiskiista, johon puolueilla ei tietääkseni ole virallista linjaa.)
Perussuomalaiset on todellakin ainoa puolue, joka uskaltaa
kritisoida suomalaisille haitallista pakkoruotsia ja suomalaisille
haitallista löysää maahanmuuttopolitiikkaa. Perussuomalaiset ovat
johdonmukaisella ja järkiperusteisella kriittisyydellään puhkaisseet
ideologisen konsensuskuplan näiden ”pyhien lehmien” ympäriltä ja siten
estäneet maatamme liukumasta Ruotsin kaltaiseen totalitaristiseen mielipidefasismiin eli tietynlaisia mielipiteitä demonisoivaan ja rajoittavaan suuntaan.
Yksittäisillä henkilöillä on kieltämättä välillä karannut ilmaisun
mopo lapasista kuin talonmies peltikatolta, mutta silti
järkiargumenteista on pidetty kiinni puolueen ja puolueohjelmien
tasolla. Pitäisi kuitenkin olla jokaiselle loogisesti selvää, ettei
näkemyksen tukena olevia argumentteja voi mitenkään heikentää se, että
joku vihapuhuja sattuu kannattamaan samaa näkemystä. En kuitenkaan
kannata vihapuhetta, vaan toivon että sen karsimiseen keskitytään
jatkossa entistä paremmin – niin perussuomalaisten sisällä kuin koko
yhteiskunnassa. Muuten menetetään väärä lapsi pesuveden mukana.
[kielitieteilijä Jaakko Häkkinen blogissaan 16.6.2017 julkaisemassaan merkinnässä Jag är persu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti