Perinteisestä
suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen Suomessa tuli mieleen jokunen
vuosi sitten Iltalehdessä (joka tosin ei ole mikään luotettava lähde)
julkaistu artikkeli asiasta. Sen mukaan 1800-luvun ja 1900-luvun alun
agraariyhteiskunnan suhtautuminen asiaan olikin paljon suvaitsevampi
kuin myöhemmin on ymmärretty.
Homoseksuaalisuus koettiin
yhdentekeväksi yksityisasiaksi, jolla ei ollut merkitystä jos
asianomainen oli aktiivinen, ahkera ja työteliäs henkilökohtaisissa
asioissaan ja yhteisönsä jäsenenä. Suhtautuminen alkoi muuttua vasta
kansallissosialistisen Saksan vaikutuksesta.
Artikkelissa esitettiin tapauskertomus opettajasta, joka eli avoimesti homona kohtaamatta vaikeuksia opettajantoimessaan tai yksityiselämässään. Tilanne muuttui vasta, kun hänellä menivät sukset ristiin yhteisön kanssa jossain taloudellisessa asiassa. Vasta sitten vedettiin homoseksualisuus esiin lyömäaseeksi, jota vastaan hän ei voinut puolustautua mitenkään.
Varsin mielenkiintoista, jos asiat olivat todellakin sata vuotta sitten noin. Voisi ottaa mallia nykypäiväänkin puolin ja toisin.
[nimimerkki "Qroquius Kad" 20.6.2017 Musta orkidea -blogin merkinnän Erilaisena olemisen vaikeudesta lukijakommenteissa]
