Natsismia ei ole ensisijaisesti demonisoitu pahuutensa takia. Se on demonisoitu siksi, että se on uhka. Kommunismia ei ole tarvinnut demonisoida, koska kukaan ei ota sitä vakavasti. Vaikka Putin on palauttanut Suuren ja mahtavan takaisin kansallishymniksi, ei hän pyri palauttamaan kommunismia, vaan Neuvostoliiton valtapiirin.
Valtaeliitti, etenkin Euroopan Unionin valtaeliitti, pelkää natsismia ja
sen lievempää ilmenemismuotoa nationalismia yli kaiken. Ja aiheesta,
sillä nationalismi on osoittanut toimivuutensa. Ihmiskunnan historiassa
se aika, jolloin edistystä on tapahtunut ylivoimaisesti eniten, on juuri
kansallisvaltioiden aika. Tämä voi toki olla sattumaa, mutta se ei ole
tärkeää. Jos ihmiset tämän historiallisen tosiasian tiedostaisivat ja
uskoisivat kehityksellä ja nationalismilla olevan yhteyden, se olisi
unionin loppu. Niinpä nationalismi on demonisoitu siinä missä kommunismi
- mikä korosti internationalismia - saa olla kaikessa rauhassa.
Tässä demonisoinnissa otetaan suuri riski. Kun terve, patrioottinen nationalismikin demonisoidaan, paine kattilassa nousee.
Seuraukset voivat olla dramaattiset. Sääntöjä kunnioittavan, terveen
nationalismin nousu on vaikeaa, koska se on kielletty. Natsismilla ei
ole vastaavia rajoituksia sääntöjen noudattamisen suhteen. Seurauksena
voi olla nationalistisen, kansallisvaltioiden yhteistyöllä menestyvän
Euroopan sijaan natsismin uusi nousu. Ja se voi osoittautua
yllättävänkin kestäväksi, sillä edelliskerran virheistä voidaan oppia.
Jos Natsi-Saksa ei olisi vainonnut juutalaisia, se saattaisi olla edelleen voimissaan.
[Näin oli lausuttu Jaskan pauhantaa -blogissa 2.5.2017 julkaistussa merkinnässä Kolikon kaksi puolta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti