Rosenberg moittii monisanaisesti myös nationalismia. Tämän tiimoilta voitaisiin kysyä, eikö ole jonkinlaista nationalismia puuttua Suomen palkkaeroihin, kun maailmalta löytyy kertaluokkaa suurempia eroja. Sama pätee rasismiin. Esimerkiksi Iran, Afganistan ja Intia ovat huomattavasti Suomea rasistisempia maita. Syrjintä etnisen taustan perusteella on näissä maissa systemaattista. Ottamatta Suomeen kohdistuvaan siirtolaisuuteen muutoin kantaa, on perusteltua sanoa, että tietyistä maista tuleva siirtolaisuus lisää rasismia ja sukupuolista epätasa-arvoa, ainakin lyhyellä aikavälillä. Rosenbergin sinänsä hyväntahtoinen antirasismi ja tahaton nationalismi ovat epäloogisia ja tuloksiltaan päinvastaisia kuin oli tarkoitus.
On arvo- ja mielipidekysymys, kumpi on parempi: tehoton, hajanainen ja epäsuosittu Euroopan unioni vai joukko omavaltaisia kansallisvaltioita. Euroopan historian valossa on ymmärrettävää ja perusteltua, että jälkimmäistä vaihtoehtoa kohtaan tunnetaan epäluuloa. Mutta tällä hetkellä näyttää mahdolliselta, että itsenäisemmät kansallisvaltiot pystyisivät paremmin esimerkiksi hillitsemään Venäjää, hallitsemaan pakolaiskriisiä ja ehkäisemään terrorismia. On epäreilua vihjailla, että tämän toteaminen olisi fasismin puolustamista tai kansainvälisen yhteistyön, solidaarisuuden ja liittoutumien väheksymistä. Niin tai näin, Rosenbergilta puuttuu järkevä tai oikeastaan minkäänlainen analyysi tällaisista kysymyksistä; on kuin hänelle riittäisi, että rajat avataan ja rasismia vastustetaan. Rosenberg on ajanut itsensä natsipahisten ympäröimään nurkkaan.
Siirtolaisuus totta kai tuottaa hyviä asioita, mutta siihen sisältyy myös ongelmia. Ja niiden esiintuominen ei ole rasismia tai muita Rosenbergin mainitsemia ismejä. Itse asiassa on suorastaan traagista, miten vähän tilaa ääripäiden välillä tämän kirjan perusteella on. Olet joko rasistinatsi tai ylemmyydentuntoinen haihattelija. Onneksi todellisuudessa väliin mahtuu joukko perusteltuja ja inhimillisiä näkemyksiä.
[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 16.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Rajat, rasismi ja Rosenberg, jossa hän arvostelee Tiina Rosenbergin vuonna 2015 julkaistun pamfletin 'Arvot mekin ansaitsemme']
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti